Vertailujen perusteella Oulun päihdehuollolla on käytössään valtakunnallisesti lähes vähäisimmät resurssit.
"Työntekijöitä on vähemmän kuin 1980-luvulla. Päihdehuolto ajettiin lamavuosina alas. Asiasta on oltu hiljaa, koska poliitikot eivät näe syytä puhua asian puolesta. Päihdehuollon puolelta ei ole saatavissa suurta poliittista meriittiä", sanoo päihdetyön johtaja Tuula Hursti.
Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen yllätyksellisissä säästötalkoissakin päihdehuollolta ollaan puristamassa 230 000 euron säästöä, jolloin toimintaan jäisi enää noin 150 000 euroa.
Peruste löytyy siitä, että päihdetyö vei viime vuonna noin 400 000 euroa, kun budjetissa oli jopa 520 000 euroa.
Ollaanko viime vuoden säästöistä nyt rankaisemassa päihdetyötä?
"Jos säästövaatimus toteutuu, vaarantuvat päihdeperheiden hoidot ja huumekuntoutus. Yksin korvaushoitojonon purkuun tarvitaan 150 000 euroa."
Pikaista apua ei tarjolla
Tuula Hurstille on tuttu asiakasnäkökulma, jossa huumenuori ja hänen omaisensa kaipaavat pikaista apua heti ja aivan välittömästi. Oulun päihdehuollossa tuolle pikalinjalle ei ole kuitenkaan lähdetty.
Hursti ei suostu allekirjoittamaan huumenuorten omaisten pelkoa, että Oulun kaupungille "paras narkkari on kuollut narkkari".
Hursti ymmärtää kuitenkin epäilyn perusteet ja myöntää säästövaatimusten jopa tuntuvan ongelmaisten lähiomaisista fiksulta tavalta hoitaa huumeongelmat hokeman tavalla.
Tuula Hursti kertoo, ettei huumeongelmaiselle ole tarjolla apua salamana.
"Murennamme käsitystä, että päihdeongelmaiselle pitäisi olla palvelu heti saatavissa. Kyllä heidänkin on osattava pelata yhteiskunnan säännöin.
"Arkisin saa apua aamupäivällä ilman ajanvarausta. Hoitoarvio tulee kolmen päivän sisällä ja hoitoon pääsee parin kolmen viikon kuluessa", Tuula Hursti kertoo.
Hurstin mukaan tietty byrokratia tarvitaan, jotta henkilö ehtii miettiä omaa tilannettaan.Esimerkiksi laitoshoitoa on turha tarjota, jos asiakas ei pysy laitoksessa.
"Jos henkilö ei itse halua hoitoa, niin ei meillä ole mitään mahdollisuuksia pitää heitä väkisin. Jos ihminen haluaa vain lääkkeitä, niin niitä on turha tulla meiltä hakemaan", hän tähdentää.
Työssään Tuula Hursti on alkanut yhä enemmän ymmärtää huumenuorten vanhempia, jotka kaipaavat lapsilleen pakkohoitoa.
"Kannoin itsekin nuorena kylttejä Alas pakkoauttajat, mutta kyllä tässä työssä on alkanut tulla pakkohoidon kannalle", hän toteaa.
Vieroitushoito on vapaaehtoista
Kiviharjun kuntoutumisklinikan osastonhoitaja Leena Vesterinen painottaa klinikan hoidon vapaaehtoisuutta. "Nuorten itsensä pitää olla motivoituneita. Tietysti vanhemmat ja muut voivat herätellä tähän", hän sanoo.
Kiviharjussa annetaan vieroitushoitoa lääkkein, mutta "pönttöä ei panna laillisesti lääkkeillä sekaisin. Tavoite on, ettei klinikalta kirjoiteta ulos lääkkeitä lainkaan kuukauden hoidon jälkeen."
Odotusaika hoitoon antaa aikaa arvioida oman elämän mahdollisuuksia.
Vesteriselle on tuttua, etteivät asiakkaan tarpeet ja hoitopaikan apu sekä ammatillinen näkemys aina kohtaa. Sama ristiriita on olemassa usein myös omaisten kanssa. Kaiken lisäksi rahapula rajoittaa toimintaa.