Totta vai tarua?
Suomalaisia yrityksiä kiinnostaa olla mukana Krimin niemimaan taloudellisessa kehittämisessä nyt, kun asukkaat ovat päättäneet liittyä kansanäänestyksellä Venäjään.
Politiikka talouspakotteineen on iso asia, mutta suomalaiset tajuavat ettei rahan tienaaminenkaan ole huono asia.
Talouspakotteista huolimatta Suomi jatkaa puolueettomana maana kauppayhteyksiä Venäjään, sanoivatpa EU ja Yhdysvallat mitä tahansa.
Tuossa muutama ”uutinen”, jollaisia Venäjää lähellä olevat viestimet ovat levittäneet Suomesta itänaapurin lisäksi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.
Suomesta kertovia uutisia on helppo pitää oikeina, koska siltä ne päällepäin vaikuttavat. Uutiset on räätälöity tyylikkääseen totuuden asuun, pravdaan.
Suomalaisyritykset eivät ole päätä pahkaa rynnimässä investoimaan Krimille, vaikka Pietarin kuvernööri Georgi Poltavtšenko on niin Venäjän televisiossa ja lukuisilla verkkosivuilla väittänyt.
Eikä Suomi ole puolueeton maa, joka jatkaa yhteistyötä Venäjän kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suomi on EU:n jäsen.
Uutisten paikkansapitävyydellä ei ole väliä. Informaatiosotaan kuuluu, että viestintää mallinnetaan pienillä sävynsäädöillä haluttuun suuntaan.
Lopputulos voi olla sekavan oloinen toden ja tarun vuorotellessa, mutta niin kuuluukin. Tosiseikat saavat vapaasti sekoittua sepitteen jyväsiin kuin kaleidoskoopissa.
Krimintapahtumien jälkeen Venäjä on suunnannut tietosodankäyntinsä raskasta infotykistöä uudelleen. Propagandahyökkäysten ammusvalikoimaa on muutettu pumpulisemmaksi.
Taannoinen Suomeen kohdistunut tiedotustörky on lopetettu, ainakin toistaiseksi. Naapurimaa ei enää syytä Suomea venäläislasten pakkohuostaanotoista ja sijoittamisesta keskitysleireihin.
Venäläislehdet eivät ole revitelleet otsikoita suomalaisen sosiaalihuollon näännyttämistä venäläisäideistä.
Kaljuiksi kuluneilla kesärenkailla ajaneen venäläisen linja-auton suistuminen lumiselta tieltä Saimaan kanavan liepeillä ei johdu suomalaisten vastuuttomasta tienpidosta.
Ilmapiirin muuttumisesta kertoo, että dosentti Johan Bäckmanin punakynä on vaiennut. Dosentin viimeisin blogi-isku on kaukaa, liki kuukauden takaa.
Siinä Bäckman tiesi mekastaa, että Naton vakoojat Suomessa uhkaavat Venäjän turvallisuutta. Mutta eipä hätää, dosentti kirjoitti. Venäjä on suvereeni, ylivoimainen ja täysin voittamaton maa, joka toimillaan vapauttaa Euroopan Kiovan fasistikoirista.
Mistä johtuu, että puheiden sävy on vaihtunut somaksi kuukauden sisällä?
Venäläiset tarvitsevat Suomea parsinneulaksi, jolla voi pistellä pieniä reikiä Euroopan unionin yhtenäisyyden kylkeen.
Siksi me olemme kuulemma menossa jakoavaimen leukaruuvi rasvattuna Krimiä rakentamaan. Siksi me emme muiden tavoin viilennä kauppasuhteita Venäjään. Me olemme toista maata ja sanomme njet väärin perustein langetetuille pakotteille.
Ainoa poikkeus on Etyj:n vähemmistövaltuutettu Astrid Thors, jonka lausunnoilla ei Venäjän Suomen-suurlähetystön some-päivityksen mukaan ole kosketusta todellisuuteen.
Suomi-kuvaa on ruvettu Venäjällä muokkaamaan leppoisaksi lähiulkomaaksi, joka ymmärtää venäläistä ajatuskulkua.
Venäläiset ovat ryhtyneet ylistämään suomalaisia. Vladimir Putinin lähipiiriin lukeutuva miljardööri-sijoittaja Viktor Vekselberg kävi runsas viikko sitten Helsingissä korostamassa, kuinka venäläisillä on paljon opittavaa Suomen erinomaisuudesta ja yrittäjähengestä.
Voisiko olla, että Venäjä tahtoo omien etujensa mukaisesti suomettaa Suomen uudelleen?
Kolumni