Oulun kihlakunnansyyttäjä, apulaispäällikkö Eva Lindblad on 33 vuotta kestäneen syyttäjäuransa aikana käynyt läpi tuhansia väkivalta - ja pahoinpitelytapauksia, vaikka ei ole pitänytkään lukua tapausten määrästä. Lindbladin mukaan pahoinpitelyt ovat raaistuneet vuosien varrella huomattavasti.
"Aikaisemminkin oli pahoinpitelyjä ja tappeluja, mutta silloin painittiin ja nyrkkeiltiin. Kun vastustaja saatiin maahan, se päättyi siihen. Tänä päivänä, kun vastustaja on saatu maahan, pahoinpitelyä jatketaan potkimalla, kuristamalla sekä lyömällä päähän ja kehoon. Raakuus ja välinpitämättömyys uhria kohtaan on lisääntynyt Oulussa", Lindblad selvittää.
Katu- ja ravintolapahoinpitelyt kuvastavat Lindbladin mukaan ihmisten sisäistä pahaa oloa. "Pinna on kireällä. Ei siedetä mitään. Kun otetaan vähän viinaa ja tulee epämiellyttävä kommentti toisen suusta, käydään kimppuun. Tämä on uusi piirre pahoinpitelytapauksissa", Lindblad kuvailee.
Korvaus jopa
tuhansia euroja
Yksi nyrkinisku voi muuttaa niin uhrin kuin tekijänkin elämän suuntaa dramaattisesti.
Uhri eli asianomistaja on oikeutettu vaatimaan vastapuolelta korvauksia kivusta ja särystä, sairaalakustannuksista sekä pysyvistä haitoista ja vioista.
"Kun vammoja sitten korjataan, se on raskasta uhrille ja maksaa paljon yhteiskunnalle", Lindblad muistuttaa.
Korvaussummat vaihtelevat Oulun käräjäoikeudessa sadoista euroista jopa tuhansiin riippuen asianomistajan vamman laadusta, sairaus- ja oikeudenkäyntikuluista ja esimerkiksi uhrin iästä ja tulon menetyksestä. Rikoslain nojalla pahoinpitelyasian asianomistaja voi hakea hänelle tuomittua korvausta Valtiokonttorilta, joka sitten perii korvaukset tuomitulta. Viime kädessä korvaukset jäävät tuomitun maksettavaksi.
"Peruspahoinpitelyssä vaaditaan 800-1000 euroa. Oikeus yleensä tuomitsee vähemmän, mutta korvaus on merkittävä tavallisen ihmisen rahoissa mitattuna", Lindblad laskeskelee.
Tapauksesta riippuen pahoinpitelijä voidaan tuomita sakkoihin tai vankeusrangaistukseen. "Mikäli potkitaan, kuristetaan tai lyödään nyrkillä monta kertaa kasvoihin, vaadin vankeusrangaistusta, vaikkakin oikeudella on yleensä lievempi näkökulma asiaan kuin syyttäjällä", Lindblad linjaa.
Vaikka ehdotonta vankeusrangaistusta ei tule, ehdollisesta tuomiosta jää merkintä rikosrekisteriin. Ehdollisen vankeusrangaistuksen koeajan jälkeen merkintä näkyy rikosrekisterissä vielä vuosia.
"Moni haluaa mieluummin ehdollisen vankeusrangaistuksen kuin maksaa sakkoja. Ei ajatella sitä, kuinka kauaskantoisia vaikutuksia ehdollisella tuomiolla voi olla. Siitä voi olla kiinni työ- tai opiskelupaikka", Lindblad sanoo.
Harmittava kehitys väkivaltateoissa on Lindbladin mukaan naisten osuuden lisääntyminen, siis tekijöinä. Aikaisemmin naiset kinastelivat keskenään, repivät hiuksista, kynsivät, sylkivät toistensa päälle ja nimittelivät.
"Nyt nuorempien naisten pahoinpitelyt lähentyvät miesten pahoinpitelymuotoja. Hakataan nyrkeillä ja potkitaan. Teräasekin on mukana."
Oikeus tuntuu kohtuuttomalta
Näkönsä vuoksi Lindblad ei katsele televisiota eikä muusta syystä pelaile tietokoneella tai pleikkarilla väkivaltapelejä, mutta uskoo vahvasti, että action-elokuvat saattavat antaa nuorille vääriä esikuvia.
"En perusta näkemystäni tieteellisiin tutkimuksiin, mutta kun televisiossa kunnolla hakataan, uhri nousee ylös, pöllyttää farkun takamusta ja jatkaa matkaansa. Näin ei elävässä elämässä suinkaan ole. Jostain se väkivalta tulee."
Syyttäjä pystyy harvoin ottamaan pahoinpitelyjutun asianomistajan korvausvaatimusta ajaakseen, koska syyttäjä ei pysty näyttämään kipua ja särkyä sekä pysyvää haittaa koskevia vaatimuksia toteen.
Tätä asianomistajan on Lindbladin joskus erittäin vaikea ymmärtää. Uhrista tuntuu, että oikeus ei toteudu.
"Se joka vaatii tai väittää, se näyttää toteen. Asianomistajalle voi olla tosi rankkaa, jos näyttö ei riitä", Lindblad selvittää suomalaiseen ja eurooppalaiseen oikeuskulttuuriin juurtunutta menettelyä. Käännettyä näyttötaakka Suomen laki ei tunne eli että syytetyn pitäisi osoittaa, että näin ei ole.