Maan ensimmäisen naispääministerin taival loppui pahimmalla mahdollisella tavalla: Anneli Jäätteenmäki ei kaatunut poliittiseen kamppiin, ei hallituskriisiin eikä ylivoimaisiin vastoinkäymisiin, vaan katteettomiin puheisiinsa. Suomen politiikassa ei ole ennen koettu tällaista.
Jäätteenmäen piti palauttaa eduskunnassa keskiviikkona takaisin edes osan siitä luottamuksesta, jonka hän oli menettänyt puhuttuaan toistuvasti palturia ja jäätyään kiinni siitä, että hän oli käyttänyt vaalitaistelussa pääministeri Paavo Lipposta vastaan presidentin kansliasta Martti Manniselta saamiaan tietoja. Tehtävä oli kaiken tapahtuneen jälkeen äärimmäisen vaikea, lähes ylivoimainen. Mutta hän yritti.
Vaikka pääministeri ei vakuuttanutkaan sosiaalidemokraatteja eikä muutakaan eduskuntaa ilmoituksellaan, näytti siltä, että akuutein kriisi olisi ollut ohi ja hän olisi voinut paeta kotimaan myrskyjä Euroopan unionin huippukokoukseen Kreikkaan. Illan suussa jysähti kuitenkin pommi: Martti Manninen kiisti Jäätteenmäen eduskunnan edessä antaman vakuutuksen, että hän sai Manniselta muistiot pyytämättä ja yllätyksenä itselleen. Manninen todisti, että Jäätteenmäki oli pyytänyt itse tietoja.
Totta tai ei, siihen katkesi kamelin selkä. Jäätteenmäen poliittinen luottamus oli ollut pelkän hammaslangan varassa.
Suomen ensimmäisen naispääministerin ura kesti vaivaiset 69 päivää. Jäätteenmäki ei sijoitu noilla pääministeripäivillä hännänhuipuksi tilastossa. Hänestä tulee maan neljänneksi lyhytaikaisin pääministeri, mutta se on laiha lohtu. Hänen uransa nolo ja suorastaan skandaalimainen loppu jää historiaan.
Ottaen huomioon Jäätteenmäen uraa uurtava asema paitsi pääministerinä myös ensimmäisenä suuren puolueen naispuheenjohtajana oli surullista, että näin kävi. Nyt ei kaatunut vain yksi poliitikko, vaan puoluejohtaja, johon liittyi myös suuri symboliarvo.
Tapahtunut ei kuitenkaan oikeuta vetämään minkäänlaisia johtopäätöksiä naisten kyvyistä toimia pääministerinä. Onneton loppu ei johtunut sukupuolesta. Syyt olivat ensi sijassa Jäätteenmäessä itsessään ja hänen taitamattomuudessaan sekä ulkopoliittiseen hyökkäykseen perustuneessa keskustan vaalistrategiassa. Vasta toissijaisesti voi syitä hakea poliittisesta pelistä, jonka kohteeksi vaalivoittaja joutui.
SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen ja hänen vanavedessään monet muutkaan demarit eivät hyväksyneet vaalitappiotaan. Lipponen lausui heti vaalien jälkeen, että keskustan voitto oli valheelle rakennettu. Jollei pääministeri ei olisi jäänyt keskiviikkona kiinni sensaatiomaisesti väärästä todistuksesta käytännöllisesti katsoen eduskunnan silmien edessä, hänen tiensä pääministerinä olisi noussut pystyyn ennen pitkää. Hänen päivänsä pääministerinä olivat luetut SDP:n silmissä viime viikkojen tapahtumien takia.
Jäätteenmäki osui naulan kantaan todettuaan illalla, ettei hänellä ollut edellytyksiä jatkaa, koska luottamus puuttui. Niin puuttui - myös keskustassa ja kansan silmissä.
Jäätteenmäki jätti koko hallituksensa eronpyynnön, mutta illan tietojen mukaan punamultapohja jatkaa. Vain pääministeri vaihtuu, ja jos uudeksi pääministeriksi tulee Matti Vanhanen, tarvitaan myös uusi puolustusministeri. Se löytyy helposti keskustasta.
Ratkaisu on käytännössä kivuton, mutta eikö myös sosiaalidemokraattien kannattaisi käyttää avautunutta tilannetta hyväksi. Kun Jäätteenmäki jää syrjään hallituksesta, on Lipposen aika palata sinne. Maalle on hänestä enemmän hyötyä hallituksessa kuin puhemiehenä. Lyhyessä ajassa on myös nähty, että hän aiheuttaa hallitukselle lausunnoillaan melkein enemmän harmia kuin oppositio.
Jäätteenmäki kiisti illalla Mannisen uudet väitteet ja pysyi omassa kertomuksessaan. Valtiosihteeri Risto Volanen antoi hänelle taustatukea. Totuus saattaa selvitä aikanaan oikeussalissa, mutta se ei ole enää olennaista hallituksen kannalta. Asialla saattaa sen sijaan olla merkitystä sille, voiko Jäätteenmäki jatkaa keskustan johdossa. Juuri nyt ennuste on huono. Vaihdos edellyttäisi kuitenkin ylimääräistä puoluekokousta.