Tunisiasta alkanut, arabikevään nimellä kutsuttu tapahtumaketju ei ole edennyt Syyriassa onnellisissa merkeissä. Väkivaltaiset yhteenotot ovat jatkuneet siellä jo pian viiden kuukauden ajan, eikä merkkejä niiden laantumisesta näy.
Presidentti Bashar al-Assad ja hänen hallintonsa pitävät vallastaan ja asemistaan kiinni keinoja kaihtamatta. Seuraukset ovat olleet verisiä. Syyriassa on viime kuukausina kuollut mahdollisesti jo noin 2 000 ihmistä.
Syyrian johdon asema näyttää vielä ulkoisesti tukevalta, eikä signaaleja esimerkiksi armeijan kapinahengestä ole. Silti al-Assad ei voi olla varma omasta tulevaisuudestaan, edes henkensä säilymisestä. Juuri se voi selittää käytettyjen otteiden rajuutta.
Presidentti ja hänen keskeiset tukijansa hallinnossa ja armeijassa kuuluvat alaviittien muslimivähemmistöön maassa, jossa sunnimuslimit ovat selvä enemmistö. Syyria on virallisesti maallinen, mutta käytännössä uskonnollisilla ja etnisillä ryhmittymillä on suuri merkitys. Se lisää kriisin räjähdysherkkyyttä.
Tällä hetkellä tilanne näyttää olevan umpikujassa. Valtiojohto ei uskalla höllätä otettaan, koska se luultavasti pelkää tapahtumien kulun silloin karkaavan käsistä. Kapinalliset taas eivät luota presidenttiin, joka kädet veressä lupailee uudistuksia, jopa monipuoluejärjestelmää.
Presidentti al-Assad on todennut senkin, että Syyrian turvallisuusjoukot tekivät virheitä levottomuuksien alettua. Puheen painoa vähentää se, että väkivaltainen kurinpalautus jatkuu useissa Syyrian kaupungeissa.
Jonkinlaiseen asenteiden tarkistukseen Syyrian johtoa ovat pakottaneet viestit muista arabi- ja muslimimaista. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan sanoi muutama päivä sitten odottavansa Syyrian hallinnolta uudistuksia seuraavan kahden viikon aikana. Samalla hän vaati Syyriaa lopettamaan kaikki väkivaltaisuudet.
Kuumaa öljyä niskaan tuli myös Saudi-Arabialta, joka tyytymättömänä Syyrian johdon toimintaan veti lähettiläänsä maasta. Öljyvaltio ei perinteisesti ole mikään demokratian esitaistelija, mutta Syyriassa se katsoo tehtäväkseen sunnien puolustamisen - myös pitääkseen oman maan sunnit rauhallisina.
Perinteisistä ystävistä äänenpainoja on Kiinan ohella koventanut Venäjä, jolla on vanhaan liittosuhteeseen perustuen laivastotukikohta Syyriassa. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on varoittanut, että al-Assad voi joutua kokemaan "surullisen kohtalon", jos hän ei ryhdy todellisiin uudistuksiin. Kiivaimmin päälle painaa Yhdysvallat, käyttäen muun muassa pakotteita.
Kansainvälisen yhteisön väliintuloa tuskin nähdään, sillä se voisi vain lisätä verenvuodatusta eikä toimien taakse ehkä edes saataisi yhtenäistä liittoumaa. Operaatio voisi myös sytyttää Lähi-idässä laajemman palon.
Ilman kansainvälisen yhteisön puuttumistakin kriisin laajenemisen uhka on ilmassa. Ei ole takeita, että al-Assadin jälkeinenkään Syyria olisi vakaa, demokraattinen valtio. Oppositio on hajanainen, ja siihen kuuluu eri suuntiin vetäviä voimia. Hiekka vanhan vallan tiimalasissa valuu kuitenkin vähiin