Irakin sodan kulku on ollut tähän mennessä kovin toisennäköinen kuin ennakkoon kuviteltiin. Edellisen Persianlahden sodan kokemusten pohjalta arveltiin, että amerikkalaiset ja brittikoneet möyhentävät viikkojen ajan ilmasta Irakin armeijan puolustusasemia, ennenkuin maajoukot päästetään liikkeelle.
Lisäksi pelättiin, että Irak ampuu kemiallisin tai biologisin asein terästettyjä ohjuksia Israeliin ja Saudi-Arabiaan. Muutamaa Kuwaitiin laukaistua ohjusta lukuunottamatta tämä pahin skenaario on jäänyt näkemättä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö Saddamin joukoilla voisi olla arsenaalissaan joukkotuhoaseita, jotka pannaan peliin viime hädässä.
Pahimmat pelot eivät ole myöskään toteutuneet Pohjois-Irakissa. Turkki on pysynyt kiltisti omien rajojensa sisäpuolella. Turkin invaasio kurdien asuttamille alueille Pohjois-Irakiin merkitsisi toista sotaa, jossa alueelle lennätetyt amerikkalaiset erikoisjoukot joutuisivat erotuomareiksi.
Irakin joukot eivät olleet nyt kaivautuneina hiekka-erämaahan Kuwaitin rajan tuntumassa kuten 1991. Länsiliittouman pommitukset tekivät heistä silloin selvää jälkeä ja kun maajoukot neljän viikon ilmasodan jälkeen lähtivät liikkeelle, oli Irakin armeijan taistelutahto murrettu.
Nyt irakilaissotilaat ovat piilottautuneet asutuskeskuksiin, josta heitä on vaikea savustaa ulos ilman suuria siviilitappioita. Irakilaissiviilit ovat ikäänkuin ihmiskilpiä pysäyttämässä länsijoukkojen etenemistä.
Esimakua siitä mitä ratkaisevassa Bagdadin taistelussa on odotettavissa on saatu Nassiriyan kaupungissa, missä amerikkalaisilta kesti useita vuorokausia saada kaupunki hallintaansa kymmenkertaisesta miesylivoimasta ja huippuaseistuksesta huolimatta.
Ei ole epäilystä siitä, kuka sodan lopulta voittaa. Mutta hinta voi olla kova. Jos liittouman joukot joutuvat Bagdadin valtauksessa etenemään talo talolta ja katu kadulta, nousee kotiin lähetettävien sinkkiarkkujen määrä nopeasti. Irakilaisille kärsimykset ovat tietysti moninkertaiset, niin siviileille kuin sotilaillekin.
Nyt voi jo arvata, että tasavaltalaiskaartiksi kutsuttu Saddamin eliittijoukko myy nahkansa kalliisti eikä häikäile tarttua kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin ihmiskilvistä alkaen. Saddamin valtakunnan etuoikeutetut tietävät, että amerikkalaisten valvomassa Irakissa heidän tulevaisuutensa ei ole ruusuinen.
Sodan toisena päivänä tehty massiivinen ilmaisku Bagdadiin tavoitteli shokkivaikutusta. Sen oli määrä murtaa Irakin johdon puolustustahto alkuunsa. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Saddam ja hänen lähipiirinsä käyvät elonjäämistaistelua vähän samaan tapaan kuin Hitler bunkkerissaan keväällä 1945. Irak on brutaali diktatuuri, missä presidentin ympäriltä on puhdistettu kaikki vähänkin epäluotettavat ainekset, joten haaveet lähipiirin kapinasta Saddamia vastaan taitavat olla toiveajattelua
Irakin armeija kuvittelee, että Bagdadista tulee amerikkalaisten Stalingrad. Näin ei varmaankaan käy, mutta pahimmassa tapauksessa kaupunki joudutaan tuhoamaan perusteellisesti, ennenkuin Saddamin uskolliset laskevat aseensa. Se taas kaivaa maata Bushin hallituksen aikeilta säästää maan infrastruktuuri, jotta Saddamin jälkeista aikaa ei tarvitsisi aloittaa nollapisteestä.