Kansainvälinen tiedeyhteisö on laatinut skenaarion eli ennusteen siitä, millä tavoin ilmaston lämpenemistä aiheuttavien hiilidioksidipäästöjen määrä kehittyy. Siinä on mukana vaihtoehtoja päästöjen lievästä noususta niiden pahimpaan mahdolliseen kiihtymiseen.
Tiedeyhteisö oletti jokunen vuosi sitten, että jos mihinkään rajoituksiin ei ryhdytä, hiilidioksidipäästöt voivat pahimmillaan nousta korkeintaan 2,4 prosenttia vuodessa. Nyt käsillä ovat mittaustulokset vuodelta 2006. Ne osoittavat, että todellinen hiilidioksidipäästöjen nousu tällä vuosikymmenellä on ollut 3,3 prosenttia vuodessa.
Ilmaston lämpenemistä aiheuttavat päästöt ovat siis lisääntyneet paljon enemmän kuin niiden ajateltiin voivan nousta pahimmassa mahdollisessa kehityskulussa. Se puolestaan tarkoittaa, että ilmasto on lämpenemässä nopeammin kuin on oletettu.
Nyt puhutaan jo
viidestä asteesta
"Tämä on erittäin huolestuttavaa ihmisten kannalta. Jos tällainen kehitys jatkuu, meitä uhkaa huomattavasti pahempi ilmastonmuutos kuin on ennakoitu", sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.
Taalas on Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja. IPCC on viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon saanut hallitusten välinen ilmastopaneeli, jonka työ antaa tieteellisen kivijalan koko kansainväliselle ilmastonmuutoksen vastaiselle toiminnalle. Juuri näitä arvioita todellisuus nyt lyö korville.
"Tästä syystä IPCC uusii skenaarioitaan", Taalas sanoo. Päivitetty tieto menee hallituksille, joiden on määrä ensi vuoden joulukuussa Kööpenhaminassa lyödä lukkoon uudet kansainväliset ilmastositoumukset. Sen työn kiireellisyys kasvaa hetki hetkeltä.
Tähän asti on ennakoitu, että maailmanlaajuinen keskilämpötilojen nousu voisi tällä vuosisadalla olla kolme-neljä astetta.
"Nykyinen kehitysura kertoo, että nousu voi olla paljon reippaampaa. Puhutaan jo viidestä asteesta. Sillä on monia kielteisiä vaikutuksia maataloustuotantoon ja makean veden saatavuuteen maailmassa", Taalas sanoo.
Eivätkä vaikutukset niihin jää. Lumipeitteen kutistuminen ja jäätikköjen sulaminen kiihtyvät nekin siitä, mitä aiemmin on arvioitu.
"Miten nopeasti Grönlannin jäätikkö saadaan sulatettua, se on kiinnostava kysymys", Taalas pohtii.
Mitä tapahtuu
kun ikirouta sulaa?
Kiinnostava todella: Grönlannin sulaminen kokonaan tietäisi merenpinnan nousua seitsemällä metrillä. Aiemmat arviot lähtivät siitä, että siihen menisi tuhat vuotta. Uudet teoriat liikkuvat 300 vuodessa. Ongelma on siinä, että kukaan ei tiedä varmuudella, miten käy. On olemassa mahdollisuus siitä, että ilmaston lämpeneminen laukaisee nopeita, odottamattomia ja suuria muutoksia. Mutta sellaisia ei voi luotettavasti ennustaa etukäteen, ei edes niiden todennäköisyyttä.
Puhe on tässä Grönlannista, Etelämantereen länsiosista, Amazonasin sademetsien tulevaisuudesta, Pohjois-Atlantin merivirroista...
Erään asiat ovat jo jokseenkin varmoja. Pohjoisen Jäämeren jääpeite kesäisin on hyvää vauhtia katoamassa ja arktinen meri avautuu. Keskilämpötilojen nousu pohjoisimmilla alueilla on nopeampaa kuin maailmassa yleensä.
Kaikki ei enää ole edes ihmisestä kiinni.
"Mitä tapahtuu ikiroudan sulaessa? Paljonko metaania vapautuu ja miten nopeasti, vapautuuko myös hiilidioksidia", Taalas miettii. Tämä vaikuttaa vuorostaan siihen, mitä ilmakehässä tapahtuu.
Yllätyksen
nimi on Kiina
"Kehityksen suunnasta ei ole epävarmuutta, sen nopeudesta on. Päästöjen yllättävän raju kasvu on ollut uusi tieto", hän sanoo.
Tälle yllätykselle on olemassa myös nimi: Kiina. Tai nimiä, kun otetaan Intia, Brasilia ja muita maita mukaan. Juuri Kiinan talouskasvu on ollut huikean nopeaa ja maa rakentaa paljon uutta hiilivoimaa vanhalla teknologialla, samoin kuin tekee Intia.
Kaikesta tästä huolimatta pääjohtaja Taalas uskoo, että kehityksen suunnalle voidaan vielä jotain tehdä. Käsillä on mielenkiintoinen hetki. Yhdysvalloissa molemmat presidenttiehdokkaat ovat kampanjassaan ottaneet ilmastonmuutoksen torjunnan vakavasti. Yleinen kansalaismielipide tukee asiaa. Kiinassa poliittinen taso rakentaa ohjelmaa, jolla päästöjä vähennettäisiin.
"Myönteisiä merkkejä on ilmassa. Silti päästöjen kokonaiskehitys on ollut erittäin huolestuttavaa ja niiden rajoittamisesta tulee entistä haasteellisempaa", Taalas sanoo.
Euroopan unioni on ottanut tavoitteekseen pitää ilmaston lämpeneminen korkeintaan kahdessa asteessa. Sitä pidetään rajana, jonka jälkeen käsillä on peruuttamattomia muutoksia.
"On teoriassa yhä mahdollista päästä tähän. Se vaatisi erittäin reippaita toimenpiteitä", Taalas sanoo.
Neuvottelut päästöistä ovat samalla eräänlaista kaupankäyntiä hyvinvointimaiden ja kehittyvien maiden välillä. Euroopan ja Pohjois-Amerikan on leikattava päästöjään, mutta mikä taso sallitaan Kiinan ja Intian tapaisille maille?
Suomi ei ole
suurimpia häviäjiä
Kaikki voimavarat on viritetty siihen, että Kööpenhaminassa saataisiin uusia sitovia päätöksiä. Mutta kukaan ei vielä tiedä esimerkiksi sitä, kuinka nopeasti kehnoksi heilahtanut kansainvälinen tilanne vaikuttaa ilmastoneuvotteluihin. Lämpenemisen ongelma sinänsä ei silti mihinkään häviä, ja poliittinen sitoutuneisuus on viime ajat ollut suurta.
Arvostettu Sternin raportti on osoittanut hallituksille, että ilmastonmuutoksen torjunta on monikymmenkertaisesti halvempaa kuin eläminen sen seurausten keskellä. Torjuntaan tarvitaan myös paljon uutta teknologiaa, mikä avaa paljon uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Öljyn hinnannousu on osaltaan osoittanut, että sellaista teknologiaa tarvitaan joka tapauksessa. Eikä aikaa paljon ole.
"Jos odottaa 20 vuotta, on myöhäistä. Pitää toimia kymmenessä vuodessa, jotta päästään paremmalle kehityskaarelle", Taalas sanoo.
Tarvitaan siis tekoja. Suomen osalta Taalas on sitä mieltä, että keinoja päästöjen vähennyksiin on. Ratkaisut on tehtävä poliittisella tasolla: "Energiansäästön edistäminen on helpointa. Muihin liittyy plus- ja miinusmerkkisiä asioita."
"Ydinvoima ei tuota ilmakehään päästöjä, mutta siihen liittyy muita arvolatauksia. On poliittisen tason päätös, paljonko ydinvoimaa, tuulivoimaa ja vesivoimaa käytetään. Niihin liittyy myös kustannuskysymyksiä, eikä yhtä helppoa ratkaisua ole", Taalas sanoo. Kyse on lisäksi energian saatavuudesta ja omavaraisuudesta.
Virkamiehenä hän tyytyy luettelemaan olemassa olevia keinoja, päätöksentekijöiden tehtävänä on päättää niistä.
"Ei tätä pelkästään suomalaisin keinoin ratkaista. Se on koko maailman asia, eikä onnistu ilman uutta kansainvälistä sitovaa sopimusta. Ei ole näköpiirissä, että asia ratkeaa vapaaehtoisin rajoituksin", Taalas sanoo.
Suomen osalta teollisuus on prosesseissaan jo tehnyt paljon, joten katse kääntyy liikenteeseen ja asumiseen. On käännettävä joka kivi ja puututtava lähes kaikkeen.
Sinänsä Suomi ei ole ilmastonmuutoksen seurauksissa eturivissä.
"Riskit täällä liittyvät paljon siihen, mitä muualla tapahtuu. Olemme osa maailman taloudellista, inhimillistä ja poliittista järjestelmää. Jos jossain aiheutuu suuria vaurioita, se heijastuu muina vaikutuksia Suomeenkin", Taalas sanoo ja luettelee riskialueita: Välimeren alue, Afrikka, Brasilia, Karibia, Lähi-itä, Yhdysvaltain länsiosat...
Kesän koleudesta
ei voi päätellä mitään
"Jos Suomi olisi erillinen saareke, voisi sanoa että Suomi jopa hyötyy tästä", Taalas miettii. Maatalous tuottaa jo nyt paremmin, talvisateet lisäävät vesivoimaa, metsät kasvavat paremmin elleivät tuholaiset lisäänny, talvimerenkulku helpottuu, lämmitysenergian tarve vähenee.
"Mutta muun maailman kielteiset vaikutukset ovat suurempia kuin Suomen mahdolliset hyödyt", hän korostaa.
Lisäksi taustalla väijyvät ne riskit, joita ei etukäteen arvata: "Pelataan tietynlaista riskipeliä. En poissulkisi, että jotain yllättävää voi tapahtua."
Taalas itse hiihti viime talven kilometrinsä Lapissa, sillä kotikulmilla ei Espoon Nuuksiossa ollut laduille menemistä. Lapin hiihtokaudelle hän lupaa toistaiseksi jatkoa.
Arvioiden mukaan lumipeitteinen kausi lyhenee tällä vuosisadalla Etelä-Suomessa 50 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 20-30 prosentilla. Pohjoisessa kevätkauden lyheneminen on jo tosiasia ja vapun hiihtelyt alkavat olla historiaa.
Lapinkin matkailun haasteena on sesongin lyhyys. "Jos muutos tapahtuu nopeammin, voi olla että eletään uusissa olosuhteissa jo 50 vuoden päästä", hän sanoo.
Tämän kesän koleudesta Ilmatieteen laitoksen johtaja varoittaa tekemästä minkäänlaisia päätelmiä. Elämme alueella, jossa säätila vaihtelee aina.
Keskiarvot muuttuvat ja tulee ääritilanteita kuten tulvia ja hellejaksoja, mutta vaihtelevuus säilyy. Kylmiäkin talvia tulee vielä.
"Ihmiset tulkitsevat tällä hetkellä mitä tahansa säässä tapahtuvaa ilmastonmuutokseksi", Taalas sanoo.
Kuitenkin kahden viimeksi kuluneen talven leutoudesta vain kolmannes selittyy ilmaston lämpenemisellä ja kaksi kolmannesta matalapaineilla. Sama pätee tänä kesänä: yleensä Suomen yllä on mannerilmaston oloinen korkeapaine, nyt ei ollut.
"Tulin juuri Islannista. Siellä oli rikottu kaikkien aikojen lämpöennätykset ja Reykjavikissa oli hellettä ensimmäisen kerran", hän huomauttaa.
Tämä ei tarkoita
maailmanloppua
Ilmastonmuutoskeskustelu on muutamassa vuodessa räjähtänyt tavallisten kansalaisten ja poliittisten päättäjien tajuntaan, vaikka tiedemiehet ovat puhuneet asiasta jo pitkään. Nyt asia koskettaa kaikkia, ehkä jopa liikaakin.
"Suomalaiset elävät muutenkin synkissä mielialoissa, eikä tästä toivoisi lisää depression aihetta. Ei pitäisi myöskään syntyä syyllistymistä liian suuressa mitassa niin, että kaikkia arkitoimia katsotaan vain ilmastonmuutoksen kannalta."
"On myönteistä, että kansa näkee tämän huolestuttavaksi, mutta pientä sordiinoa siihen. Ei tämä tarkoita maailmanloppua. Ilmastonmuutos on huolestuttava ilmiö mutta se on periaatteessa torjuttavissa. Koko maailmassa on valmiutta siihen. Tällä hetkellä on varovaista optimismia", Taalas sanoo.
u