Vuosia sitten luin mielenkiintoisen artikkelin, jossa pohdittiin sitä, mitä maailmantaloudessa tapahtuisi, jos koko maailma tumppaisi tupakat kerralla.
Artikkelin näkökulma oli mielestäni hieman vino, sillä siinä kannettiin eniten huolta tupakkaa tuottavien kehitysmaiden ja toisaalta myös teollistuneiden maiden tupakantuottajien taloudesta, joka kysynnän romahtaessa tietysti tuhoutuisi . Siinä sivussa menisi lisäksi suuri määrä työpaikkoja sekä alkutuotannosta että valmistuksesta.
Ongelma kai sekin, joskin nykyiselle Suomelle olematon.
Koska en ole itse polttanut koskaan ja suhtaudun koko tapaan kielteisesti muutenkin, säännöllisesti toistuneet tupakanhinnan korotukset ovat minulle aina olleet yhdentekeviä tai jopa kannatettavia.
Suomen valtiolle tämä pahe tuo verotuloja arvioiden mukaan tällä hetkellä noin 600 miljoonaa euroa vuodessa. Vastapainoksi tupakasta yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten on laskettu olevan jopa 1,5--2 miljardia euroa vuosittain.
Tulojen ja menojen suhteessa ollaan siis pakkasen puolella, mutta silti, jos kaikki suomalaiset päättäisivät panna tupakat pois ja piiput piiloon, verotuloihin tulisi hetkessä tuo 600 miljoonan vaje.
Sen sijaan suuri osa tupakan aiheuttamista menoista säilyisi, sillä kaikkien tämän raitistumisen mukaan tuomien etujen kumuloituminen yhteiskunnalle veisi useampia vuosia.
Ihan ajatusleikkinä olisikin mielenkiintoista kuulla näkemyksiä siitä, mistä nuo puuttuvat miljoonat väliaikana otettaisiin.
Raitistumiseen kuuluisi luonnollisesti myös alkoholista luopuminen.
Alkoholiverojen tuotto Suomen valtiolle on tällä hetkellä noin 1?300 miljoonaa euroa vuodessa ja haitatkin tuntuvia, mutta tässäkin tapauksessa kansan vapaaehtoinen raitistuminen kerralla aiheuttaisi hurjan loven verotuloihin. Mutta toki säästöjäkin saataisiin käytännössä saman tien.
Samanaikaisesti suomalainen alkoholipolitiikka on kietoutunut syvälle keskusteluun keskioluen laimentamisesta, vaikka kokonaisuuden kannalta on vaikea uskoa, että se olisi koko ongelman ydin.
Mutta kuten niin usein politiikassa, ehdotetuissa toimenpiteissä keskitytään helpoimmin siihen, minkä antaa edes vaikutelman siitä, että jotakin ollaan tekemässä.
Toisaalta mikään ei estäisi suomalaisia panimoja tekemästä ns. toisen veroluokan olutta, mutta jostakin syystä niitä ei valmisteta. Hyvin varustetuista vähittäismyyntiliikkeistä 3,5-prosenttisia kuitenkin löytyy esimerkiksi tekkiläisten tummien oluiden joukosta, joten makuvertailua varten ei tarvitse matkustaa Ruotsiin Folkölin lähteille.
Kuin puheenvuorona Suomessa kuohuvana käytävään keskusteluun keskioluen laimentamisesta voisi todeta, että Euroopan oluenkuluttajien liitto vaati alkuvuodesta miedoimmille oluille nykyistä kevyempää veroa.
Liitto jopa esitti alkoholinveron poistamista kokonaan alle 3,0 tilavuusprosentin oluilta Euroopan unionin alueella.
Verotuksen ankaruuden perusteella voisi silti hyvin luulla, että suomalaisten suurimmat paheet ovat kuitenkin autolla ajaminen ja asuminen. Ne maksavat suomalaisille tunnetusti niin sanotusti maltaita ja vaikuttavat suoraan muun muassa kustannustasoon ja palkkavaatimuksiin.
Samaan aikaan kun poliitikot ilmoittavat olevansa huolissaan sekä inflaatiosta että kansallisesta kilpailukyvystä, he nostavat jatkuvasti liikkumisen, kuljettamisen ja asumiskustannuksiin vaikuttavaa energian verotusta.
Yksinkertainen voisi tosiaan luulla, että tuo kaivattu kilpailukyky olisi paljon nykyistä parempi, jos suomalaiset olisivat voineet vuosien varrella toteuttaa nämä perustarpeet edullisemmin.