Kohta puoliin piru alkaa taas nousta jokiin. Pirulla on punainen liha, eikä se välitä virtojen valtavasta voimasta, sillä se on suuriakin könkäitä väkevämpi.
Sen liha tihkuu rasvaa ja maistuu vastustamattomalta.
Piru aloittaa nousunsa Itämerestä. Vaikka se itse etenee äänettömästi ja näkymättömissä, sitä seuraa paha juopa, riidan siemen ja katkeruuden kalkki.
Heti suurella merellä syntyvät ensimmäiset tappelut. Miksi tuo saa pyytää enemmän kuin minä, nurisevat kateelliset kalastajat. Toisilla on paljon vähemmän rajoituksia, he tietävät. Alas EU!
Piru on mielissään. Se jatkaa nousuaan Ahvenanmerelle, jossa riitely vain pahenee. Vaasan kohdalla piru saa aikaiseksi eripuraa, jonka takia ihmiset ovat melkein valmiita tarttumaan puukkoon.
Välillä sen hopeinen kylki vilahtaa pinnan lähellä saaristossa, jossa onnekas voi nähdä, kuinka sen suu on jähmettynyt pirulliseen virneeseen. Se tietää, että pahin on vielä tulossa.
Iissä ja muualla Perämerellä kalastajien mielessä kuohuu. Jotkut haluaisivat leikata pirulta rasvaevän pois, jotta kalastusta voisi valvoa paremmin. Perämerellä pelätään, että sen jälkeen piru ei koskaan uisi oikeaan pyydykseen.
Loppunäytös on silti vasta edessä. Piru jatkaa matkaansa kohti Tornionjokea, jonka varrella ruotsalaiset ja suomalaiset, ammattikalastajat ja vapaa-ajankalastajat kyräilevät toisiaan.
Riita on kypsynyt kaunaksi, joka laukeaa vasta kolmen metrin syvyydessä.
Niin pirullinen se on. Sitä kutsutaan loheksi tai laxiksi, jopa kuningaskalaksi. Titteli ei ole turha, sillä pirulla on vahva ote meistä jokaisesta.
Kerran ihmiset luulivat päässeensä siitä eroon. Pirulta estettiin kulku lähes kaikkiin jokiin, jotka padottiin suurin betonivallein useasta kohdasta jokia.
Sen kalsea virne oli hyytyä, kunnes se huomasi hallitsevansa tilannetta vielä kuolinvuoteeltaankin. Pirun puolesta ja sitä vastaan alkoivat julmat koskisodat pitkin Suomea ja Ruotsia.
Taas se nauroi, hieroi rasvaeväänsä kiveen ja otti erävoiton. Lopulta piru ampaisi ankanpyörteestään vapaana kohti vapaata yläjuoksua, jonne laski mätinsä ja palasi mereen.
Nyt piru palaa niihinkin jokiin, jotka kerran valjastettiin. Sen asema vain vahvistui vastoinkäymisten takia. Nyt se on hallitsija, jolle ihmiset ovat valmiita uhraamaan.
Oulujokeen rakennettiin oikein 1,5 miljoonan euron kunniakuja, jota pitkin se saisi nousta esteiden ohi. Samanlaisia käytäviä suunnitellaan muidenkin joessa olevien esteiden ohi. Miljoonia kuluu, mutta ihmiset maksavat mielellään.
Nyt ollaan perustamassa jopa pirurahastoa, joka tunnetaan yleisemmin lohirahastona. Sieltä maksettaisiin merikalastajille riihikuivaa, jotta nämä päästäisivät pirun nousemaan rauhassa Tornionjokeen.
Kunpa tuo vainolainen ei olisi ikinä ilmestynytkään Pohjolan synkkiin vesiin. Ilman sitä maailma olisi paljon parempi paikka elää.
Mutta mikä olisi ihanampaa kuin saada kala koukkuun taas tänä kesänä. Aion kantaa ainakin omat roponi lohirahastoon, jotta hopeakylki voisi rauhassa uida pohjoiseen saakka.