Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen kärsimät imagotappiot pelottavat monia poliitikkoja, mutta ne tuskin karkottavat ketään politiikasta. Vallan vetovoima huipputasolla on nimittäin vahvempi kuin julkisuuden kammo tai muut työhön liittyvät pulmat.
Viime aikoina on todisteltu poliittisen vallan korkeinta tasoa myöten, että jos poliitikkojen yksityisyydelle ei vedetä oikeudessa selkeitä rajoja, sillä voi olla kohtalokkaita seurauksia koko poliittiselle järjestelmälle. Kuka enää haluaa ottaa vastaan politiikan huipputehtäviä, kysytään haastavasti.
Yksi epäilyksiä esittäneistä on itse pääministeri Matti Vanhanen, maan tärkein vallankäyttäjä. Vanhasen huoli ja skeptisyys liittyvät hänen tunnettuun oikeudenkäyntiinsä ja tekstiviestikohuun. Hän puolustaa vimmatusti poliitikon oikeutta tiettyyn yksityisyyteen.
Mutta se ei ole ainoa asia, joka Vanhasta risoo. Hän lähetti Susan Kuroselle (nykyinen Ruusunen) kesällä 2006 paljastavan sähköpostiviestin, jossa hän luonnehti työtään vähän samalla tavalla kuin Ukko-Paasikivi aikoinaan virkaansa presidenttinä. Vielä tuolloin Vanhasen suhde Kuroseen kukoisti, joten pääministeri kertoi varmaankin rehellisesti tunnoistaan.
Vanhanen esitti Kuroselle retorisen kysymyksen, oliko hän kertonut, että pääministerin homma on p-homma. Kaikki pulmat vain kaadetaan niskaan, hän valitti. Juho Kusti Paasikivi käytti aikoinaan yhtä suorasukaista ilmaisua: "Paska homma tämä presidentin virka -- vain kaksi adjutanttia ja Porilaisten marssi."
Ilmaisun nykyinen versio lienee paska duuni, joka tuli taannoin tutuksi erään nuoren miehen suusta televisiossa.
Tuittupäinen Paasikivi luonnehti joskus suomalaisia paskaksi kansaksi, joka lyö joka kolmas vuosi päätään seinään. Viran huonot puolet eivät kuitenkaan saaneet häntä pyrkimään eläkkeelle. Hän olisi jopa antanut valita itsensä uudelleen presidentiksi vielä 85-vuotiaana, mutta SKDL:n valitsijamiehet estivät sen taktikoinnillaan vuoden 1956 vaalissa. Ohjeet siihen tulivat heille Moskovasta.
Rouva Anita Hallama kertoi vuonna 2001 muistelmissaan kiintoisan tiedon pitkäaikaisesta miesystävästään Urho Kekkosesta. "Muistan miten hän kerran matki Paasikiven lonksuttavaa puhetapaa ja ärhenteli römeällä äänellä, että tämä presidentin virka on niin saatanan paska virka; muuta siinä ei ole kuin Porilaisten marssi ja kaksi adjutanttia", Hallama kirjoitti.
Vaikka tuo oli ehkä Kekkoselta leikin varjolla esitettyä parodiaa, se heijasteli myös hänen todellisia tunteitaan.
Kekkonen harkitsi usein eroa ja puhui myös "paska virasta". Hänen harmistumisensa ei kuitenkaan liittynyt yksityisasioiden kaiveluun, vaan työmurheisiin. Kekkonen varjeltui presidenttinä ikäviltä henkilökohtaisilta lehtijutuilta, vaikka kaikenlaisia juoruja hänestä liikkui kaupungilla aika lailla.
Kekkosen pääministerikaudella meno oli ollut toisenlaista. Eräs skandaalilehti kertoi vaalien alla hänen ryyppyreissuistaan ja naissuhteistaan.
Myös Kekkonen jatkoi presidenttinä kaikista vastoinkäymisistään ja pettymyksistään huolimatta niin kauan kuin se oli mahdollista. Siksi, kunnes sairaus pakotti hänet luopumaan 1981. Valta vetää puoleensa ja pitää pihdeissään.
Vanhan perustuslain aikana presidentti oli maan ylin vallankäyttäjä. Nykyisin tuo rooli kuuluu pääministerille.
Vanhasen taakkaa vallankäyttäjänä lisää se, että hän on myös keskustan puheenjohtaja. Lunta tulee siis tupaan kahdesta ovesta. Kun SDP:n johtaja Kalevi Sorsa oli vastaavassa asemassa, hän lohkaisi, että joutuu sulattelemaan kaksoisroolin ongelmat omissa vatsahapoissaan. Silti hänkään ei luopunut vallasta vapaaehtoisesti.
Pitäisikö nyt uskoa Vanhasen ja syvällä rintaäänellä puhuvien asiantuntijoiden todisteluja, että Ilkka Kanervan tekstiviestikohtalo ja Kurosen kirjan "paljastukset", jos niitä ei tuomita oikeudessa, saavat vieroksumaan huippupoliitikon uraa.
Ongelmia ei pidä liioitella. Politiikkaan tullaan yhä aatteen ja vallan takia. Poliitikko tarvitsee valtaa voidakseen parantaa maailmaa ja rakentaa mieleistään yhteiskuntaa, mutta huippupoliitikonkin elämään liittyy aina monenlaisia vastoinkäymisiä, kuten Paasikiven ja Kekkosen vaikerrus osoittaa. Samanlaista se on elo siviilimaailmassakin.
Henkilökohtainen negatiivinen julkisuus on yhä poliitikon vaivoista pienimpiä, jos hän pitää tilinsä puhtaana, ei törttöile, katsoo eteensä ja elää kutakuinkin normaalia elämää. Maa on täynnä poliitikkoja, joilla ei ole mitään pulmia henkilökohtaisen julkisuutensa kanssa.
Kanerva lähetti tekstiviestinsä omin käsin. Vanhanen sepitti itse tarinansa siitä, miten tapasi Kurosen. Pääministeri on esitellyt uuden naisystävänsä parrasvaloissa ja aloittanut siten vereksen luvun yksityiselämässään. Vauhti on kova, mutta ehkä tämä suhde on nyt vakaalla, julkisuutta kestävällä pohjalla.
***
Presidentti Vladimir Putin kommentoi Italiassa huhuja avioerostaan kehottamalla toimittajia pitämään räkänokkansa erossa yksityiselämästään. Suomessa sanotaan, että räkänokastakin mies tulee, mutta ei tyhjän naurajasta. Räkänokkatoimittaja taitaa olla Putinin maailmassa täysin toivoton tapaus. Suomessa räkänokkaa pidetään sentään kehityskelpoisena.