Oulun seudulla toteutettiin vuoden 2013 alussa kuntarakenteen suuren luokan myllerrys, kun Oulu, Kiiminki, Haukipudas, Oulunsalo ja Yli-Ii liittyivät yhteen uudeksi Ouluksi.
Liitosta valmisteltiin tiiviisti parin vuoden ajan. Tavoitteisiin kuuluivat muun muassa uuden kunnan elinvoiman ja toimintakyvyn vahvistaminen, palveluiden kehittäminen ja uuden Oulun luominen entistä vetovoimaisemmaksi keskukseksi. Liitoksen pohjana oli kuntien yhdessä valmistelema sopimus.
Todellinen ihme olisi ollut, jos suurliitoksen kaikki palaset olisivat loksahtaneet kerralla paikoilleen ilman jälkijupinoita. Oulun luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden näkemyksistä kertova, tiistain Kalevassa esitelty selvitys osoittaakin, että tyytymättömyyttä yhdistymisen seurauksiin on kohtalaisen laajasti.
Konsulttiselvityksen tehnyt yritys puhuu jopa jälkisokista. Selvittäjän mukaan yleisempää on, että kunnissa koetaan alkuvaiheen muutossokki. Sitä taas Oulussa ei koettu.
Jälkikäteisjärkytyksen perussyy lienee yksinkertaisesti se, että uusi Oulu on tarjonnut vähemmän hyvää mitä odotettiin ja ehkä jopa luvattiin. Jos kanta-Oulun entisten naapurikuntien asukkailta asiasta kysyy, eniten heitä kaivelevat palveluiden heikennykset. Myös uuden Oulun menettelytavat esimerkiksi maapolitiikassa ovat nostaneet jupinaa entisissä naapureissa.
Kyselyyn vastanneiden viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden joukossa odotukset ovat pettäneet joka kolmannen mielestä. Runsas neljännes taas katsoo odotusten täyttyneen. Massiivisesta epäonnistumisesta ei siksi voi puhua.
Tulokseen vaikuttanee se, että lähes puolet kyselyyn vastanneista on vanhan Oulun entisistä naapurikunnista. Niissä tapahtuneet palvelujen karsinnat on otettu raskaimmin. Oulu suuntaa valitettavasti nyt tulevaisuuteen riitaisampana kuin ennen kuntaliitosta.
Suuren kuntaliitoksen jälkeistä aikaa arvioitaessa pitää ottaa huomioon se, mitä ympäröivässä maailmassa on tapahtunut. Nokian ja sen alihankkijoiden romahduksen aiheuttama työttömyyspiikki ja verotulojen pudotus iskivät täydellä voimalla Oulun talouteen vasta kuntaliitoksen tultua voimaan. Kehuttavaa ei yhdistymisen jälkeen ole ollut koko Suomenkaan talouskehitys.
Säästöpäätöksiä on jouduttu tekemään pakkoraossa. Esimerkiksi terveysasemia on lopetettu ja palveluja keskitetty myös kanta-Oulussa.
Toisaalta kuntaliitoksen ideoihinkin kuului palvelujen järkeistys ja toimintojen yhdistely paremman tehokkuuden saavuttamiseksi. Sitä olisi tehty ilman talousongelmiakin. Paikallinen sisäänajo uuteen sote-järjestelmäänkin tapahtuu nyt viiden kunnan sijasta yhdessä.
Edelleenkin liitos tarjoaa entisten kehyskuntien asukkaille etua muun muassa kunnallisen tuloveroprosentin kautta. Veroprosentti on Oulun lukemaa 20,00 korkeampi esimerkiksi itsenäisiksi jääneissä Kempeleen ja Muhoksen kunnissa – siitäkin huolimatta, että ne nauttivat Oulun läheisyyden takia pysyvää ilmaista sijaintietua.
Pääkirjoitus