Yhdysvalloissa näyttää olevan nousemassa huolestuttava kampanja, joka suuntaa painetta kohti Irania ja sen johtoa.
Mitä enemmän aikaa kuluu Irakin sodan päättymisestä Yhdysvaltain ja Britannian selvään voittoon, sitä kyseenalaisemmilta näyttävät tuohon sotaan johtaneet perusteet. Ennen muuta kyse on Irakin joukkotuhoaseista, joiden muodostamasta uhkasta puhuivat niin presidentti George W. Bush kuin pääministeri Tony Blair.
Mitään varteenotettavia joukkotuhoaseita Irakista ei ole löytynyt, ja todennäköisyys niiden löytymiseen laskee päivä päivältä. Sen sijaan tilalle saadaan raportteja, joiden mukaan tiedustelutietoja Irakista muutettiin järjestelmällisesti poliittisesti tarkoituksenmukaisemmiksi - toisin sanoen Irakin uhka esitettiin tietoisesti suurempana kuin mitä se tosiasiallisesti oli. Erityisen heikolla pohjalla olivat puheet Irakin uusista ydinaseyrityksistä ja yhteyksistä al Qaida -terroristijärjestöön.
Financial Times -lehden keräämän aineiston mukaan Yhdysvaltain poliittinen johto teki tosiasiallisen päätöksen asellisesta hyökkäyksestä Irakiin jo joulukuussa, siis paljon ennen YK:n turvallisuusneuvostossa tämän vuoden puolella nähtyä näytelmää.
Kaikki nämä tiedot ovat huolestuttavia jo sinällään. Pitäessään paikkansa ne osoittavat, että Yhdysvaltain nykyinen hallinto on ollut valmis tosiasioiden vääristelyyn pyrkiessään kohti sotaa, johon ryhtymisestä se päätti omavaltaisesti.
Erityisen huolestuttavia tiedot ovat siinä tapauksessa, että Irak ei ollut yksittäis- vaan ennakkotapaus, malli uudesta poliittisesta linjasta. Yhdysvaltain uuskonservatiivien suunnasta viime päivinä kuullut Iraniin liittyvät puheet viittaavat juuri tähän suuntaan.
Presidentti George W. Bush liitti jo kauan sitten puheessaan Iranin "pahan akseliin" yhdessä Irakin ja Pohjois-Korean kanssa. Nyt esiin on ryhdytty nostamaan Iranin ydinaseohjelmaa, maan väitettyjä yhteyksiä al Qaidaan ja sen puuttumista Irakin tapahtumiin.
Washingtonin puheiden todistusarvo on muun maailman silmissä laskenut huomattavasti sen jälkeen, kun Irakista ei ole löytynyt väitettyjä aseita eikä terroristiyhteyksiä. Mutta tällaisilla puheilla ei yritetäkään vaikuttaa muun maailman mielipiteisiin, vaan päätöksentekoon juuri Washingtonissa.
Yhdysvallat on jo katkaissut keskusteluyhteydet Iraniin, ja Washington Post -lehden mukaan Valkoisessa talossa ja puolustusministeriö Pentagonissa on puhuttu Iranin hallituksen horjuttamisesta ja hallituksen vaihtoon tähtäävän kansannousun tukemisesta. Moni kysyy jo avoimesti, onko Iran seuraava Irakin jälkeen.
Saddam Husseinin hirmuhallinto oli kansainvälinen hylkiö, ja toimille sitä vastaan oli tietty kansainvälinen ymmärrys. Iranin tapaus on jo tyystin toisenlainen. Maa tai sen johto ei ole kansainvälisessä boikotissa, eikä toimille sitä vastaan voi saada ymmärrystä. Iranin demokratialiikettä moni mielellään tukisi, mutta maan sisäisiin asioihin ei ole juuri haluttu tai voitu puuttua.
Iranin vastaiset puheet voimistuivat Yhdysvalloissa suuresti toukokuussa. On vielä liian aikaista nähdä, mihin ne varsinaisesti johtavat. Suurin kysymysmerkki on siinä, kuinka suuresti Irakin sota on muuttanut Yhdysvaltain poliittista todellisuutta suuntaan, jossa muiden maiden mielipiteellä ei juurikaan ole merkitystä. Yhä enemmän esiintyy näkemyksiä, joiden mukaan kulunut kevät on dramaattisesti muuttanut kansainvälisen politiikan perusasetelmia, ja Iran saattaa tässä nousta yhdeksi pelinappulaksi.