Osa 1.
Siinä, missä toiset kahdeksasluokkalaiset kuuntelivat parhaillaan vanhempiensa aamutoraa, Juuso siemaili kaakaota yksin. Hän kiikkui tuolilla, jalat pöydällä ja napsutteli omaa kannettavaansa. Käynnissä oli tuumaustuokio. Sen aiheena olivat 14-vuotisbileet, jotka Juuso järjestäisi.
Juuso napsautti kutsun esiin. Bileisiin tulisivat suosituimmat tyypit sekä muutama sivuhenkilö, joille oli aina kysyntää: olihan bileissä oltava arkoja ja ystävällisiä poikia, jotka ihailivat Juusoa ja joita Juuso sai komennella.
Seuraavaksi Juuso silmäili vaatekauppoja. Kotipaikkakunnalla oli vain S–marketin rekki. Bileasu oli tilattava Lontoosta. Vaatelähetys ei ehtisi saapua perjantaihin mennessä. Ellei hän tilaisi pikapakettia. Se maksaisi 40 puntaa lisää. Muutama kymppi sinne tänne.
Ulkoa kuului auton ääni: itsellinen aamutuokio oli ohi. Vanhemmat olivat saapuneet työmatkalta. Juuso sulki tietokoneen, hotkaisi leivän ja korjasi astiat tiskikoneeseen. Ulko-ovea ropisteltiin auki. Juuso työnsi jalkoja tennareihinsa. Isä ja äiti olivat eteisessä. Äidin hajuvesi sekoittui isän partaveteen.
Äiti vilkaisi Juusoa kuin arvomaljakkoa, oliko se säilynyt naarmuuntumattomana? Äiti laski itselleen lasin vettä ja nojasi tiskipöytään. Isä riisui päällystakin henkariin ja huokaisi. Juuso ja vanhemmat eivät olleet nähneet toisiaan kolmeen päivään.
”Oliko hyvä lento?” Juuso kysyi.
Hän katsoi kysyvästi vaiteliaita vanhempiaan. Isällä oli sininen räätälin ompelema puku ja ruskeat käsintehdyt nahkakengät. Äidillä oli tiukka jakkupuku ja korot, jotka upposivat ja jäivät kiinni missä äiti liikkuikin.
”Meidät on irtisanottu”, äiti sanoi.
”Ai mitä?” Juuso kysyi. Hänen kurkkuunsa kasvoi äkkiä pala, joka ei mennyt alas eikä tullut ylös. Se vaikeutti hengittämistä. Tuntui kuin olisi juossut Cooperin testin.
”Mitä sitten?” Juuso kysyi.
”Firma on myyty kiinalaisille”, isä sanoi.
”No mitä sitten?” Juuso kysyi uudestaan.
”Firma on myyty kiinalaisille. He vaihtavat meidät sikäläisiin ammattilaisiin”, isä sanoi.
”Pistätte uuden firman pystyyn”, Juuso sanoi.
”Asiat eivät ole niin yksinkertaisia”, äiti sanoi.
”Onhan meillä rahaa”, Juuso sanoi.
Isä käveli maisemaikkunan luo. Hän avasi kaihtimet. Järvenselkä kimalsi. Siinä rannassa Juuso oli oppinut uimaan. Isä puhui selin Juusoon.
”Meillä on aika paljon velkaa. Me ei enää selvitä niistä”, isä sanoi.
”Sinun on lähdettävä kouluun”, äiti sanoi katsoen Juuson ohitse.
”Mitä nyt tapahtuu?” Juuso kysyi.
”Hauskaa koulupäivää”, äiti sanoi.
Polkupyörän satula ja sarvet olivat kosteat. Juuso pyyhkäisi aamukasteen hihansyrjään. Koulun pihalla toiset näyttivät iloisilta ja onnellisilta. Vain hän oli synkkä, eikä hän olisi halunnut olla sellainen. Nynnytkin hymyilivät.
”Juuso moi! Kaikki odottaa sun bileitä”, joku huusi.
Juuso muodosti kasvoilleen leuhkan ja tyytyväisen ilmeen. Aivan erilaisen kuin sisällään tunsi.
14-vuotisbileitä ei koskaan tullut. Heille tuli kyllä väkeä, muutaman viikon päästä, mutta toisenlaista kuin hän oli odottanut. Juuson koti oli laitettu pakkohuutokauppaan. Juuso istui kivettyneenä huoneessaan. Häntä hävetti. Hänen kotiaan esitteli ulosottomies. Koti oli päässyt rappiotilaan. Vanhemmat olivat lastanneet olohuoneeseen kirjanpitonsa. Lappustakaan ei saanut hukata.
Paha vuosi on kolmiosainen novelli. Se kuuluu Suomen Kustannusyhdistyksen ja Sanomalehtien Liiton Luekko nää? -kampanjaan, joka on suunnattu kahdeksasluokkalaisille. Novellin toinen osa ilmestyy keskiviikkona 27.8.
Luetko sinä?
Suomen Kustannusyhdistyksen ja Sanomalehtien Liiton kampanja, jonka tarkoitus on edistää nuorten kirjoittamista ja lukemista.
Viime vuoden Finlandia Junior -voittaja Kreetta Onkeli kirjoittaa kahdeksasluokkalaisille kampanjaa varten novellin, joka ilmestyy sanomalehdissä viikolla 35.
Kasiluokkalaiset kirjoittavat novellista arvioita, joita julkaistaan Aleksis Kiven päivänä 10.10.2014.
Kampanjan kolme parasta luokkaa palkitaan luokkaretkirahastipendein ja taulutietokoneella.