Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) pani suuren painon Suomen talouden kuntoon saattamisessa yhteiskuntasopimuksen varaan. Vaikka ensimmäinen yritys keväällä meni poskelleen, hän rohkeni kokeilla uudelleen hieman pidemmän kaavan kautta.
Torstai-iltana selvisi, että toinenkin pyrkimys epäonnistui. Lopputulos on nolo Sipilän kannalta ja koettelee paitsi hänen myös koko hallituksen uskottavuutta.
Hallituksen arvovaltaa ei paranna vähääkään yllättävä ilmoitus vähintäänkin lykätä ellei peräti luopua yhteiskuntasopimuksen keppinä käytetyistä kiritystoimista. Asetelman piti olla selvä: jos sopimusta ei synny, veroja korotetaan ja leikkauksia tehdään 1,5 miljardin euron edestä. Muistissa on vielä alkukesän päätös pyörtää aikomukset heikentää ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Jos näin jatkuu, alkaa näyttää valitettavasti siltä, että Sipilän hallitus on vaarassa kompastua samaan aikaansaamattomuuden vyyhtiin kuin edeltäjänsä Kataisen ja Stubbin hallitukset. Nyt tarvitaan päätöksiä, aikaa vitkutteluun ei ole enää.
Kun ratkaisuja ei ainakaan nyt onnistuttu tekemään yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa, hallituksen on tehtävä niitä niillä voimin, mitä sen käytössä on ja kannettava yksin vastuu seurauksista.
Yhteiskuntasopimuksen aikaansaaminen olisi edellyttänyt kaikkien osapuolten yhteistä näkemystä maan tilanteesta, tavoitteista ja keinoista päästä tavoitteisiin.
Taloudellisesta tilanteesta ei liene kenelläkään harhakuvitelmia. Sen sijaan sen edellyttämistä tavoitteista vallitsee jyrkästi toisistaan poikkeavia käsityksiä.
Sipilän hallitus nojautui pitkälti Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tavoitteeseen saavuttaa tuottavuusloikka alentamalla yksikkötyökustannuksia viisi prosenttia muun muassa pidentämällä työaikaa. Tämä oli myrkkyä palkansaajajärjestöille.
Tilanne muistuttaa erehdyttävästi pääministeri Esko Ahon (kesk.) 1990-luvun lamahallituksen kohtaloa. Vaikka keskusjärjestöt olisivat olleet valmiita hyväksymään palkkojen alennukset, SAK:n vahvat sosiaalidemokraattisjohtoiset metalli ja paperi panivat hanttiin. Yhteiskuntasopimuksen jarrumiehen SAK:n taustalla kummittelevat nytkin metalli ja oppositiossa oleva SDP.
Koska tavoitteista ei löytynyt yhdensuuntaista näkemystä, keinoista ei päästy edes neuvottelemaan. Oltiinhan vasta keskustelemassa asialistasta, jonka pohjalta varsinaiset neuvottelut piti aloittaa. Vaara on, että epäonnistuminen tulee vielä vastaan.
Päähallituspuolue keskusta on onnistunut pitämään kannatuksensa korkealla. Kiitosta tästä on annettu erityisesti Sipilälle, jonka insinöörimäisestä, asialinjaisesta työtavasta on pidetty.
Sipilän kokemattomuus politiikassa alkaa kuitenkin näkyä, mistä yhteiskuntasopimuksen kaatuminen on isoin esimerkki.
Sipilän kyvyt punnitaan nyt siinä, miten ryhdikkäästi hallitus pystyy nostamaan maan talouden niillä keinoilla, mitä sen käytössä on.