Paha pois­pa­ran­ta­jan voimin

Pieni kerrostalohuoneisto neuvostotyylisen betonilähiön keskellä Mongolian pääkaupungissa Ulan Batorissa on shamaanikeskus. Siellä vastaanottoaan pitää rouva Dulmaa, yksi syrjäisen maankolkan tuhannesta shamaanista.

Pyhä rituaalipaikka kierretään myötäpäivään.
Pyhä rituaalipaikka kierretään myötäpäivään.

Pieni kerrostalohuoneisto neuvostotyylisen betonilähiön keskellä Mongolian pääkaupungissa Ulan Batorissa on shamaanikeskus. Siellä vastaanottoaan pitää rouva Dulmaa, yksi syrjäisen maankolkan tuhannesta shamaanista.

Dulmaa on arolta kotoisin. Osa-aikaisena parantajana hän ehti toimia jo kotikylässään ennen kaupunkiin muuttoa.

"Sain tietää parantajan kutsumuksestani kolmetoista vuotta sitten, kun sairastuin vakavasti. Kylämme vanhempi shamaani tuli katsomaan minua sairasvuoteelle. Hän ilmoitti, että henget ovat valinneet minut välittäjäkseen", Dulmaa kertoo.

Niinpä hänellä ei ollut vaihtoehtoja: hänestä tuli parantaja.



Siunausta ja neuvoja


Asiakkaita riittää. Shamaaneilla on paikkansa luonnon ja ihmisten tarpeiden välittäjänä. Heidän pieni palkkionsa käy lähes henkivakuutuksesta, jos he pystyvät lepyttämään luonnonhenkiä kuten Mongoliassa uskotaan.

"Ihmiset pyytävät siunausta elinkeinolleen tai lähtiessään matkalle. He myös kysyvät neuvoa ennen kuin tekevät isoja päätöksiä", Dulmaa kuvailee.

Shamaanit ovat myös parantajia. Mongolit uskovat, että jos sairauden aiheuttaa paha henki, shamaani laskeutuu transsissa tuonpuoleiseen maailmaan avustavien henkiolentojensa suojaamana ja nujertaa vaivan aiheuttajan.

Karjaa hoitava arojen kansa on elänyt vuosisatoja sopusoinnussa luonnon kanssa. Sillä on rankkoja kokemuksia ilmaston muuttumisesta ja luonnon tasapainon järkkymisestä: kuolettavan kylmien talvien ja kuivien kesien vuorottelu 2000-luvun vaihteessa tappoi nälkään 2,5 miljoonaa nautaa, hevosta, lammasta ja kamelia.

Paimentolaisilta meni elinkeino. He vyöryivät pääkaupunki Ulan Batoriin, jota ympäröi nyt satojen tuhansien pyöreiden telttojen muodostama slummialue.

Shamaanit tulivat paimentolaisten mukana.



Rumpu kumisee


Dulmaa-rouva on järjestämässä shamanistista istuntoa. Istunto pidetään pienessä sivuhuoneessa. Kymmenen osallistujaa istuu seinänvierustan tuoleilla. Dulmaa tulee huoneeseen violetissa rituaaliasussaan. Hänellä on päässään linnun sulilla koristeltu naamio. Jokaisella shamaanilla on oma henkieläimensä. Dulmaan suojelija on kotka.

Dulmaa kumauttaa tasaiseen tahtiin rumpuaan. Puukehikkoon pingotetulla nahkakalvolla erottuu samantapaisia piirroksia kuin Lapin saamelaisten vanhoissa noitarummuissa. Se ei ole yllätys. Shamanismia on harjoitettu kivikaudesta asti Euraasian alueella. Pohjoisten kansojen keskuudessa perinne säilyi pisimpään elinvoimaisena.

Dulmaa tanssii rummutuksensa tahdissa. Avustajana toimiva nuorimies vetää verhot ikkunan eteen ja toivoo, ettei valokuvata.

"Kamerat menevät rikki eivätkä kuvat onnistu henkien laskeuduttua", mies kuiskaa tulkillemme.

Avustaja tekee alttaripöydällä oleviin pieniin mukeihin yrteistä juomasekoituksia ja ojentaa niitä Dulmaa-shamaanille.

Tanssiessaan ja pieniä juomapikareita kumotessaan shamaani alkaa korista petolinnun äänellä. Vieressä seisova avustaja vastaa hänelle visertämällä kuin kanarialintu.

Tulkkimme kuiskaa, että shamaanissa puhuu nyt linnun hahmon ottanut henki, joka ei ymmärrä kuolevaisten kieltä.

Shamaani tanssii yhä hurjemmin. Jokainen istuntoon osallistuva joutuu vuorollaan shamaanin käsittelyyn. Ei auta muu kuin polvistua matolle hänen viereensä. Shamaani äännähtelee yhä linnun tavoin ja tärisee kuin olisi horkassa.

"Olet tullut kaukaisesta maasta lumen keskeltä. Te tulette ensimmäisen kerran tänne epäuskoisina, mutta seuraavalla käynnillä jo uskotte", avustaja tulkitsee shamaanin korahtelua ja raakkumista.

Shamaani kumartuu ja rummuttaa kiivaammin.

"Saat paljon rahaa, mutta menetät kaiken. Sinulla on kehossasi selittämätöntä väsymystä ja raskautta", avustaja kertoo shamaania tarkkaillen.

Shamaani huojahtelee. Hän läimäyttää pari kertaa sauvallaan selkääni. Hän käskee avustajaa tekemään juomasekoituksen ja ojentaa pikarin minulle.

Aion juoda sen, mutta shamaani tekee kädellään kieltävän liikkeen. Saan tietää, että hän on siirtänyt kehoni raskauden juomaan. Se on tehty yrteistä ja käytetystä tammanmaidosta.

Saan ohjeen mennä ulos. Pihalla juoma on viskattava kolmella heilautuksella ilmaan kohti luodetta - Suomea.

Shamanistinen istunto kestää pari tuntia. Sen päätyttyä jään odottamaan vaikutusta. Se alkaa tuntua vasta Suomessa: palattuani matkalta nukun seuraavat pari viikkoa kunnon yöunet ja olen aamuisin epätavallisen virkeä.

Voi olla, että shamaani Dulmaan työ tuotti tulosta. Voi myös olla, että energiatason nousuun vaikuttivat hetken aikaa säännölliset elämäntavat.

Nyt odottelen Dulmaan lupaamaa rahatulvaa.

Ilmoita asiavirheestä