Lumi sulaa, katupöly nousee ilmaan ja siitepölykausi alkaa. Siinä oivalliset eväät vuotavalle ja tuhisevalle nenälle sekä punaisille silmille. Onneksi oikeat tropit löytyvät suhteellisen pienellä vaivalla ja oireetkin vähenevät, kun malttaa vain hoitaa asiat kunnolla.
Jos allergisia oireita ryhdyttäisiin hoitamaan hallituksen opein, niin ensimmäiseksi vähennettäisiin lääkkeiden määrä. Heidän lähteidensä mukaan lääkkeiden vähentäminen kannustaa ihmisiä elämään entistä terveellisemmin.
Tai jos lääkkeiden hintaa nostettaisiin, se kannustaisi käyttämään hoitoon muita keinoja.
Siis asia noudattaa samaa logiikkaa kuin työttömyyspäivärahan pienentäminen tai täyteen päivärahaan oikeuttavien päivien määrän vähentäminen kannustavat työttömiä hakemaan töitä.
Samaa logiikkaa noudattaa ajatus siitä, että opintotukea vähentämällä saadaan opiskelijat suorittamaan opintonsa nopeammin. Siinä ajatuksenjuoksu hieman ihmetyttää, koska jos opiskelijoiden tukea leikataan ja jos opiskelijalla ole mahdollisuutta ottaa lisää lainaa, niin silloin on pakko hakea toimeentuloa tekemällä työtä.
Ja silloin, kun tehdään töitä opiskelun ohessa, se väistämättä vie energiaa opiskelulta ja jatkaa opiskeluaikaa. Onko se niin sanottua lempeää keppiä vai negatiivista porkkanaa? Sitä voi itse kukin miettiä itseksensä.
Tuoreempi esimerkki löytyy vammaisten palvelupuolelta. Hallitus suunnittelee leikkaavansa 75 vuotta täyttäneiden vammaisten tukia. Samalla osa aiemmin vammaispalvelulain mukaisista palveluista muuttuisi harkinnanvaraisiksi ja maksullisiksi.
Kunnille sen lasketaan tuovan yli 60 miljoonan euron säästöt. Vaikka nyt vakuutetaankin, että vammaiset saavat kaikesta huolimatta palvelunsa, niin monet ovat jo tähän mennessä saaneet omakohtaisesti taistella kuntien kanssa, mitkä palvelut kunnan pitää hoitaa ja mistä se voi säästökuurissaan tinkiä.
Kun kuntien harkinnanvaraisuutta lisätään, se valitettavasti tarkoittaa joidenkin kuntien kohdalla sitä, että palveluiden järjestämisestä tingitään entistä enemmän.
Kuntahan siitä ei kärsi, mutta palveluja kipeästi tarvitsevan kohdalla tilanne on toisenlainen. Täytyy muistaa, ettei nuha lähde niistämällä, vaan lääkitsemällä.
Kysymyshän ei luonnollisesti ole yksistään nykyisen istuvan hallituksen linjauksista, vaan näistä asioista on keskusteltu jo aikaisemminkin ja esityksiä on puolelta jos toiselta ilmaantunut aina silloin tällöin.
Säästöjä ja leikkauksia on aina pitänyt jostakin tehdä. Ja ainahan päättäjät joutuvat tekemään hankalia päätöksiä ja käymään tarvittaessa veronmaksajan kukkarolla.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että takavuosien karvalakkilähetystöt ovat vaihtuneet mielenosoituksiin Helsingissä, kaiken päätöksenteon ytimessä. Milloin liikkeellä ovat palkansaajat tai opiskelijat, milloin sinne mennään pitkin maakuntia yökausia traktorilla ajamalla.
No toki kuntien päättäjät aina silloin tällöin edelleen käyvät kertomassa asioista kansanedustajille ja hyvällä tuurilla myös ministereille. Siellä käydään myös etsimässä rahoitusta tuleville hankkeille.
Pelottavaa kaikessa päätöksenteossa on kuitenkin se, että kaikki lähtee keskivertoajattelusta. Siis jos jotakin leikataan, niin keskimäärin asiat menevät hyvin. Jos mielenosoituksia on meidän uskominen, niin ero huonosti pärjäävien ja hyvin menestyvien välillä vain kasvaa.
Pienessä maassa on vain niin, että kun toiseen taskuun lisätään lääkettä, se on pois toisesta taskusta.
Kolumni