Media on julma. Se pilaa trooppisen helleaallon tukistamalla lukijoita espoolaisella murhenäytelmällä. Kirkas taivas peittyi pilviin, ukkonen jyrähteli ja salamat leimusivat, kun lööpit kirkuivat tragediaa.
Olisivat olleet hiljaa. Olisivat antaneet lämmön helliä poskia ja jättäneet sen sijaan lyömättä avokämmenellä niihin niin, että ne turposivat jouluomenoiksi.
Maailma on paha, eikä siitä tarvitse koko ajan muistuttaa. Varsinkaan hellepäivänä, kirkkaan sinitaivaan alla, shortsikansalle. Sillä sitä kansaa vedellään kohta piiskalla pepulle marraskuisten vaakasateiden ja tammikuisten pakastinpäivien merkeissä.
Mutta media on julma. Se on armoton. Se ei sääli pientä lukijaa.
Mikä meihin kunnon ihmisiin on mennyt?
Media kertoo: rahapula, avio-ongelmat, mustasukkaisuus, ahdistus, päihteet, velat, pelihimo, huoltajuusriidat, mielenterveyden ongelmat ja kosto.
Se meihin kunnon ihmisiin on mennyt.
Hyväksi kehittynyt elintaso on synnyttänyt uudenlaiset ongelmat. Ihmisillä on aikaa ja rahaa kerätä ongelmia. Ennen oli toisin, kun kaikki energia suunnattiin jokapäiväiseen ja -hetkiseen selviytymistaisteluun. Taisteluun luonnonvoimia vastaan. Itse elämiseen. Joutavanpäiväisyydet olivat pannassa.
Jos ei ole alkuunkaan rahaa, miten siitä voi tulla pulaa? Jos ei ole pelejä tarjolla, pelihimoa ei voi muodostua. Jos ei erota, ei ole huoltajuusriitoja.
Jos ei ole lapsia, ei ole pelkoa niiden menettämisestä. Omasta tahdostaan lapsettomana elävät ovat viipaloineet yhden ongelmalajin elämästään.
Jos lapsille on tarjota vain väkivaltaa, huurunhöyryistä elämäntapaa ja huonoja elämänarvoja, kannattaisiko miettiä vielä kerran suvun jatkamista? Moneltako lapselta on kysytty, haluatko tulla tällaiseen maailmaan?
Monelleko on annettu mahdollisuus valita: kyllä vai ei?
Tapaus Espoon kaltaiset murhenäytelmät paljastavat sen, että perheiden ahtaissa asuntoautoissa podetaan matkapahoinvointia. Kuoppaisilla ja mäkisillä teillä huristelevat perheet näyttävät julkisesta kulkuneuvosta katsottuna onnellisilta lomareissaajilta, kun totuus on jossain kärsimysnäytelmän ja kidutuslaitteen välimaastossa.
"Hänestä ei olisi ikinä uskonut. En voinut kuvitellakaan, että tällaista voisi sattua."
Naapureille tai sukulaisille ei kerrota kaikkea. Mansikkakoristeisen kermakakun sisällä voi olla toissajouluista lanttulaatikkoa.
"Hän oli niin kiltti ja mukava. Aina hymyilevän ystävällinen."
Liian pitkään kotiliedellä kiehuva keitto palaa jossain vaiheessa pohjaan. Tuoksu muuttuu käryksi.
Huonosta ravintolasta ei saa hyvää ruokaa. Sitä juo, mitä tilaa.
Rippikoulusta saa naimaluvan, mutta mistä hankitaan lapsentekolupa?
Keksitään keino, asetellaan asetus.
Lapsipassi lakisääteiseksi! Kun kerää tarvittavan monta hyvän kasvattajan leimaa, saa luvan viettää aikaa säleverhojen takana, pimeässä huoneessa ilman ehkäisyä.
Lapsipassipoliisi voi ottaa tarvittaessa passin kuivumaan, jolloin lähikontakti on kielletty. Media nostaa nämä lainrikkojat julkiseen häpeäpaaluun - mustalla pohjalla ja isoilla keltaisilla kirjaimilla.
Media on julma. Maailma on paljon julmempi.