Rajat ylittävä yhteistyö Suomen tai laajemmin EU:n ja Venäjän välillä on kokenut tämän alkutalven aikana pahan kolauksen. Venäjä jätti allekirjoittamatta aikarajan umpeutumiseen tammikuun loppuun mennessä EU:n naapuruus- ja kumppanuusinstrumentin ENPI:n Itämeren aluetta koskevan ohjelman.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että suomalaisten maakuntaliittojen hallinnoimat yhteistyöohjelmat Venäjän suuntaan eivät pysty etenemään alkuunkaan toivotulla tavalla. Tilanne koskee Kaakkois-Suomen, Karjalan ja Kolarctic- Venäjä-ohjelmia ja Suomen osalta muiden muassa Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntia. Venäjän puolelta mukana ovat Karjala, Murmansk, Arkangeli, Komi ja Nenetsia.
Nämä alueet eivät nyt kykene hakemaan yhteistyörahoitusta, jolloin niiltä jää saamatta pitkälle toistasataa miljoonaa euroa. Sellaisilla summilla olisi paljon käyttöä vaikkapa rajan takana Karjalan tasavallassa. Kärsijöinä ovat muun muassa pk-yritykset, kulttuuri ja matkailu, joihin liittyvät projektit eivät etene. Samalla Barents-yhteistyön käytännön sisältö saa kovan kolauksen, sillä mukaan oli saatu kaikki Barentsiin kuuluvat alueet.
Syyt tähän ajautumiseen eivät ole kunnolla tiedossa. Neuvottelut käytiin EU:n komission ja Moskovan välillä, siis alueiden päiden yli. Näyttää siltä, että mukana oli teknisiä ongelmia, joissa komissio ei kunnolla ymmärtänyt Venäjän näkökulmia. Saattaa olla niinkin, että näin Venäjä säästi omarahoitusosuutta muuhun käyttöön. Mutta koko valtion mitassa kyse ei ole suurista summista, ja hyöty olisi koitunut kasvaneena nimenomaan Venäjän alueille. Vaikutelma on, että alueiden edut eivät Moskovan silmissä paljon painaneet.
Jos poliittista tahtoa olisi ollut riittävästi, tekniset ongelmat olisivat ratkenneet. Mutta elokuun ja Georgian konfliktin jäljiltä unionin ja Venäjän suhteet ovat olleet takkuiset. Se saattoi nyt heijastua niin, että rajan tuntumassa jää toteutumatta tuiki tarpeellisia yhteistyöprojekteja.
Voittajia ei tässä tilanteessa ole, häviäjiä vain. Rajat ylittävä yhteistyö ei tähän katoa, mutta ainakin jonkin aikaa eteenpäin resurssit ovat paljon pienempiä ja toimintamahdollisuudet vähäisempiä kuin piti olla. Jos ENPI purkautuu tältä osin kokonaan, on palattava entisiin Interreg-ohjelmiin, joiden koko on pienempi.
Koska takarajat ovat jo menneet, ei tilannetta hevin korjata. Yrityksiä ilmeisesti vielä on. Brysselin ja etenkin Moskovan tulisi ymmärtää, ettei raja-alueiden yhteistyötä ole mitään syytä hankaloittaa joidenkin aivan muiden syiden vuoksi.
paakirjoitus@kaleva.fi