Oulu
Jos tenori Mika Pohjonen (s. 1973) olisi yleisurheilija tai formulakuski, häntä pidettäisiin noin 30 vuoden iästään huolimatta harvinaisena lahjakkuutena. Iloittaisiin siitä, miten monissa kovissa kisoissa on alkanut pistesijoja ropista.
Kesällä 2001 Merikanto-kilpailu, syyskuussa Lohjan tenorikilpailu, kuluvan vuoden tammikuussa Lappeenrannan yksilaulukilpailut, toukokuussa Dresdenin kansainvälinen italialaisen oopperan kilpailu, kesän alussa Kangasniemen laulukilpailu ja heinäkuussa Timo Mustakallio -kilpailu.
Mutta kun voitto tuli vain Kangasniemeltä.
Suomessa laulajan pitää olla syntymävoittoisa. Vähempi on liian vähän. Ensimmäisen Saksan-kiekaisun jälkeen aletaan jo odotella ylistäviä kansainvälisiä kritiikkejä.
Viimeksi Timo Mustakallio -kilpailun yhteydessä jopa ihmeteltiin, miksi Mika Pohjosen kaltainen, tunnettu tenori enää lähti kisaan mukaan. Tyytyisi siihen mitä on.
Mies Teekannuna
Aiheellisempaa olisi ollut pohtia, miksi Pohjosta on näinkin pitkään laulatettu ykköstenorina Suomen Kansallisoopperan kuorossa, miksi harvinaisen äänimateriaalin omaavan miehen tähänastisia oopperarooleja ovat olleet muun muassa Teekannu, Lähetti, Parpignol ja Ensimmäinen vanki.
"Kaikenlaisista asioista olemme keskustelleet, mutta mitään päätöksiä ei ole vielä tehty. Odotellaan ja katsellaan; jospa se aika joskus tulee. Olen ollut oopperan kuorosta virkavapaalla. Maanantaina nähdään, mitä tapahtuu. Richard Straussin Arabellassa laulan joka tapauksessa Matteon osan", Pohjonen arvioi tilannettaan.
Tangojätkän jippo?
Mika Pohjosen mukaan täytyy ymmärtää, että joidenkin on vaikea hyväksyä sitä, että "joku tangojätkä tulee ja laulelee Nessun dormaa". Eihän se voi olla mahdollista. Siinä täytyy olla joku jippo. Kansa taas muistaa, miten Pohjonen voitti vuonna 1992 Seinäjoen tangokuninkuuden kaikkien aikojen nuorimpana kilpailijana saaden tuomareilta täydet kympit.
"Vaikka minulla ei ole sibeliusakateemista taustaa eikä mitään pitkän linjan nimekästä opettajaa, on vähitellen a alkanut tuntua, että homma alkaa asettua kohdalleen", Pohjonen uskoo kaikesta huolimatta.
"En pysähdy pohdiskelemaan, miksi jotakin ei tapahdu, tai että onko jollekin muulle käynyt samalla tavalla. Teen vain työtäni. Mikäli saan rooleja, se on ihan jees, ne hoidetaan. Pitää muistaa, että ennen oopperakuoron koelaulua vuonna 1998 en ollut ikinä edes käynyt oopperassa."
Tänä vuonna Pohjonen on tehnyt ainoastaan yhden tanssikeikan. Hän arvioikin tanssikeikkakiintiönsä tulleen täyteen. "Haluan nyt keskittyä klassiseen puoleen, vaikka tangojakin laulan yhä mielelläni konserteissa. Klassisen laulun ja tanssikeikkojen sekoittaminen on ainaista puljaamista."
Kansallisoopperassa tangotenori ei ole törmännyt työtovereiden ennakkoluuloihin. "Moni kuorolainen ja solisti haluaisi laulaa myös kevyttä musiikkia. Tangolaulamista he nimenomaan arvostavat. Oopperan käytävillä saattaa kuulla, miten joku komeasti kajauttaa järjen veit..."
Haaveissa Cavaradossi
Giacomo Puccinin musiikki erityisesti koskettaa Mika Pohjosen sielua. Esimerkiksi Toscan Cavaradossi voisi olla hänen ensimmäinen suuri roolinsa.
"Ajatukset pyörivät kolmikon Jussi Björling, Franco Corelli ja Luciano Pavarotti välillä. Siinä ovat laulajat, joita mieluusti kuuntelen", hän määrittelee.
Olavi Virtakaan ei ole tangokuninkaalta unohtunut. "Juuri eilen soi radiossa Virran Angelique. Kyllä hän oli omaa luokkaansa, kevyen musiikin Björling. Hänen laulussaan oli ydintä ja puhutteleva soundi."
Mika Pohjonen jatkaa lauluopintojaan. Viime keväästä lähtien häntä on ohjannut Wienissä vaikuttava romanialaissyntyinen professori Irina Gavrilovici, jonka tunnettuihin oppilaisiin kuuluu muiden muassa Mirjam Helin -kilpailun latvialainen voittaja vuodelta 1999, mezzosopraano Elena Garanca.