Merikosken voimalaitoksen padotuskorkeuden viiden vuoden takaisen korottamisen vaikutusten lopputarkastusta ja siihen liittyviä tutkimus- ja selvitystöitä aloitellaan.
Lopputarkastuksen toimittava insinööri Heino Hirvikoski Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta toteaa, että Oulujoen vedennousun haittavaikutuksista on tullut vain muutama ilmoitus ranta-asukkailta. Yksi ranta-asukas on valittanut veden valumisesta kellariinsa. Myös rannan kiveämistoiveita on esitetty.
Vedennoston haitoista on ilmoitettu Merikosken yläpuolelta Muhokselle saakka.
Lopputarkastuksen tekemiseen osallistuu Hirvikosken lisäksi kaksi ”uskottua miestä”, toinen Oulusta ja toinen Muhokselta. Tarvittaessa käytetään myös ulkopuolista asiantuntija-apua.
”Selvitämme, onko padotuskorkeuden nostaminen Merikoskessa tehty niin kuin laki- ja lupapäätös edellyttää. Toiseksi tulee selvittää, onko nostosta aiheutunut ennalta arvaamatonta vahinkoa tai haittaa”, Hirvikoski kertoo.
Seuraavaksi lopputarkastajat ryhtyvät perehtymään vedennoston vaikutuksiin ranta-alueilla.
Voimalaitoksen talvikäyttö on tehostunut
Keskeisimmät lähtökohdat Merikosken voimalaitoksen padotuskorkeuden korotukseen ovat olleet talviaikaiset suppo-ongelmat ja jokijäätyminen.
Oulun Energian korotuksen toteutuksesta tekemässä yhteenvedossa todetaan, että padotuskorkeuden noston jälkeisinä viitenä vuotena joen jäätyminen on onnistunut paremmin. Merikosken voimalaitoksen ja joen suppo-ongelmat ovat olleet vähäisiä. Voimalaitoksen talvikäytön ongelmat ovat vähentyneet siten, että voimalaitosta on voitu käyttää uudella padotuskorkeustasolla lähes koko virtaama-alueella.
Valtion teknillinen tutkimuskeskus on arvioinut vedennoston vaikuttavan lisäksi edullisesti rantapenkereiden eroosioon ja luiskien pysyvyyteen.
Oulun ympäristöviraston mukaan padotuskorkeuden noston jälkeen Oulujoen vedenlaatu on pysynyt koko ajan hyvänä. Vaikutukset pohjavesiolosuhteisiin on Oulun Energian mukaan voitu hallita rakennetuilla kuivatusjärjestelmillä.
Syksyllä 1997 pääosiltaan valmistuneiden rantasuojausten, tonttien ja rakennusten korotusten, ranta-alueiden kuivatusjärjestelyjen ja muiden toimien kustannukset olivat 32,5 miljoonaa markkaa.