Kestilässä Aino Mäläskällä on riittänyt ihmeteltävää, sillä perheen sekarotuinen koira Pablo toi viisi päivää sitten kotiin jäniksenpoikasen.
"Koira oli kantanut meidän maille jäniksen, jota isäntä luuli linnuksi. Sitä Pablo nyt vahtii ja hoitaa", omistaja kuvaa koiransa tekosia.
Jäniskään ei Pabloa ujostele, vaan hyppelee lattialla makailevan koiran vieressä. Vaikka koira on tarkka siitä, kenet se pitkäkorvansa luokse päästää, Mäläskä on saanut ruokkia jänistä äidinmaidonvastineella, haavanoksilla ja apiloilla.
"Siinä se katsoo vierestä ja nuolee, kun jänis on syönyt", kuvailee emäntä.
Muilla nelijalkaisilla sen sijaan ei ole asiaa jänöjussin luo: kun perheen kissa meni ristihuulen häkin viereen, koira ryhtyi puolustamaan hoidokkiaan.
Pablo on aiemminkin huolehtinut muista eläimistä, ennen se leikki kissanpennun kanssa.
"Tuntuu, että kissa on nyt kasvanut liian isoksi. Pablo haluaa pienemmän kaverin."
Omistajaansa Pablon hoivavietti kummastuttaa -- ja syystä.
"Ymmärtäisin, jos tuo olisi narttu, mutta kun se on uros. Ei se näköjään ainakaan tappajakoira ole", Mäläskä naurahtaa.
Mäläskät aikovat päästää pupunsa takaisin luontoon, kunhan eläin vähän tokenee.
"Sitä tässä saa odotella, milloin Pablo taas hakee jonkun tänne", Mäläskä hymähtää.
Huolehtivainen koira on Mäläsköille tuttu näky, sillä myös perheen edellinen pystykoira tunsi halua hoivata: huolenpito kohdistui ankkoihin.