Yhtä varmasti kuin käpylisäkkeen toiminta aktivoituu keväällä valon määrän lisääntymisen myötä ja saa monet oireilemaan, on Paavo Väyrysen maanisiin mittasuhteisiin yltänyt puheenjohtajakampanja virmaannuttanut keskustan.
Keskusta on Paavosta sekaisin. Tai sitten Juhasta.
Nivalassa kokoontuva keskustan piirikokous saa lauantaina pähkinän purtavakseen. Osoittaako kiitollisuutta vai kiittämättömyyttä kunniapuheenjohtajalle, joka odottaa palkintoa.
Väyryseltä puuttuu pääministerin salkku ja sen mahdollistava Suomen suunnan muuttaminen. Väyrysellä riittää visioita niin paikallisiin kuin universumia kattaviin tavoitteisiin.
Presidentinvaalikampanjallaan keskustan nousuun saanut Väyrynen kiertää maata minuutintarkalla aikataululla kuuden puhetilaisuuden päivävauhtia.
Loppuviikosta hän on Koillismaalla, perjantaina Oulussa ja lauantaina on vuorossa kannatuksen mittaus Nivalassa. Huudetaanko hänet puheenjohtajaehdokkaaksi, vai nostaako Pohjois-Pohjanmaan keskustaväki kerrankin oman alueen edustajan ykköseksi.
Tällä kertaa maan vahvimmalla keskustapiirillä voi olla ässä hihassaan. Eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi nostettu teknomiljonääri ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Juha Sipilä oli aluksi tarjolla varapuheenjohtajan tehtäviin, mutta Mari Kiviniemen luopuminen on muuttanut asetelmia.
Sipilä olisi riittävän erilainen vaihtoehto Väyryselle. Kenttäväen keskuudessa tunnetaan kiitollisuutta Väyrystä kohtaan, kaikki eivät halua aikamatkaa 1980-luvulle.
Osa keskustaväestä uskoo, että yritysmaailmassa ihmiskasvoiset arvot säilyttäneestä Sipilästä olisi keskustan yhdistäjäksi.
Sipilä olisi raikas vaihtoehto Mauri Pekkariselle ja tuntemattomalle Tuomo Puumalalle. EU-meppi Riikka Manner ei vielä haasta oppi-isäänsä.
Sipilän heikkous on siinä, että politiikassa hän on vielä kirjoittamaton lehti, eikä keskustaväki tunne häntä. Sipilän henkilöhistoria kertoo kuitenkin osaamisesta ja oivaltamisesta, mutta mikään tupailtamies hän ei ole.
Puoluekokousedustajat ovat pääsääntöisesti keski-ikäisiä miehiä. Vuonna 2010 he tekivät historiallisen poikkeuksen valitsemalla puoluejohtoon naisen. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi.
Tavallisesti valinta on osunut alle viisikymppiseen mieheen. Iän puolesta Väyrysen tai Pekkarisen valinta olisi poikkeama keskustan pitkäaikaisesta linjasta. Sipilä hipoisi rajaa.
Myös SDP:llä on edessä puoluekokous ja puheenjohtajavaali. Mikään ei kuitenkaan uhkaa valtiomiessarjaan noussutta Jutta Urpilaista.
Alun haparoinnin ja kyseenalaistamisen jälkeen hän on kasvanut puheenjohtajan mittoihin. Puolueen kannatus on vahvistunut samaa tahtia.
Urpilaisella on se harvinainen etu puolellaan, että häntä tuetaan. Urpilaisesta ei kuule poikkipuolista sanaa demariväen keskuudessa.
Vetovastuu käytännön arjesta on ollut varapuheenjohtajilla, joista politiikan sisältöosaajana muiden yli on noussut ainoastaan Pia Viitanen. Puoluesihteerikisaan sen sijaan on ilmoittautunut toinen toistaan tuntemattomampia demarinimiä.
Monelle voi tulla yllätyksenä, että myös kokoomus valitsee kesän puoluekokouksessaan puheenjohtajan. Jyrki Kataisen asema on kuitenkin kiistaton, eikä haastajia ole lähimaillakaan.
Puolue on niin vahvasti Kataisen hallussa, että kukaan ei edes muista varapuheenjohtajien nimiä.
RKP saa valita Carl Haglundin ja Anna-Maja Henrikssonin väliltä. Haglund edustaa aitoa suomenruotsalaista eliittiä. Henrikssonin äidinisän sukujuuret puolestaan ulottuvat Oulun vaalipiiriin. Isoisä oli maalaisliiton kansanedustaja Vilho Kivioja.