Mitä eroa on Lipposella ja keskikokoisella keittoperunalla? Vastaus löytyy lopusta, mutta malttakaa vielä hetki.
Ensin on huomautettava, että tämä juttu sisältää kaksikymmentä senttiä ressentimenttiä. Eduskunnan puhemiehen Paavo Lipposen mielestä kauna parempiosaisia kohtaan eli ressentimentti on lehtien myyntikeino, ja sitä kautta uhka demokratialle.
Lipposen mukaan varsinkin iltapäivälehden saa kaupattua inhottavalla kaavalla: myy halvalla, pane halvalla.
Euron irtonumerohinnalla pistellään näkyviä poliitikkoja alta lipan. Otsikot mylvien, leipätekstit lätisten. Puhemies tahtoo sanoa, että kaunakynäily tekee poliitikoista kaikenlaisten kaheleiden maalitauluja.
Hän korostaa turvallisuuden alkavan siitä, miten ihmisistä puhutaan.
Nyt Lipponen osuu häränsilmään. Hän on oikeassa ja mikäpä on ollessa. Sillä Lipponen jos kuka on aina puhunut ihmisistä kukantuoksuisella enkelten kielellä. Iva tai salaviha ei ole kuulunut miehen suuhun.
Joku voi huomauttaa, kuinka Lipponen heinäkuussa nimitteli paria professoria "kaunaisiksi valtiosääntöjuristeiksi". Tai kun hän kuukausi aiemmin oli ihmetellut, missä tynnyrissä EU-keskusteluun yrittänyttä Esko Ahoa oikein on piiloteltu.
Ahoon liittyvä kummastus oli sanoitettu herttaisen soveliaaksi. Lipponen näki, ettei Aho "tiedä yhtään mitään mitä todella tapahtuu. Voi kysyä, onko oppineen aika mennyt hukkaan."
Toistakaamme: turvallisuus alkaa siitä, miten ihmisistä puhutaan. Tämä syyskirkas lipposlause täytyy pitää mielessä, kun kanssakäymme.
Neljä vuotta sitten Lipposen toimiessa pääministerinä hän toivoi eduskunnassa yhtä asiaa - että Mauri Pekkarisen "tukan alla olisi niin paljon järkeä, että hän kykenee kertomaan, mitä haluaa."
Toiveen viisas villaisuus välittyi kauas. Hulvaton kädenlämpöinen tilannekomiikka kasvoi mittaa kun muistimme, että Pekkarinen käyttää hiuslisäkettä. Nuoruuden sairauden vietyä liimat päälaesta.
Vastaus: peruna on kasvatettu hyvin.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi