Siinä missä SDP ja keskusta taistelivat eduskuntavaaleissa suurimman puolueen paikasta, niiden kellokkaat Paavo Lipponen ja Anneli Jäätteenmäki kamppailivat myös henkilökohtaisesta paremmuudesta.
Puoluejohtajat, varsinkin raskassarjalaiset, ovat hyvinkin kiinnostuneita paitsi omien puolueidensa menestyksestä myös henkilökohtaisesta tuloksestaan. Hyvä persoonakohtainen menestys kruunaa mukavasti myös puolueen menestyksen ja on palsamia haavoihin, jos puolueelle tulee takkiin.
SDP ja keskusta tekivät vaaleista pääministeriturnajaiset. Asetelma teki vaaleista Lipposen ja Jäätteenmäen kaksintaistelun, jossa muille puoluejohtajille jäi statistin osa. Pahiten jalkoihin jäi Ville Itälä (kok.) Kuviota korosti se, että Jäätteenmäki siirtyi ehdolle Vaasan vaalipiiristä Helsinkiin Lipposen kotikentälle, edeltäjänsä Esko Ahon jalanjäljissä.
Lipponen ei ole tähän asti koskaan ollut äänestäjien suuresti rakastama poliitikko. Lipposelle kävi kerran, 1987, jopa köpelösti, kun helsinkiläiset pudottivat hänet tylysti eduskunnasta. Viime kerralla Lipponen hävisi sekä muun muassa Tarja Haloselle (sd.) että Esko Aholle Nyt hän imuroi yli 25 000 ääntä.
Näissä vaaleissa Lipponen pani Jäätteenmäen haasteen edessä itsensä likoon enemmän kuin koskaan. Kuvio oli kutkuttava: Kolmatta kertaa pääministeriksi pyrkinyt konkari-Lipponen vastaan ensimmäistä kertaa puoluejohtajana vaaleihin lähtenyt keltanokka-Jäätteenmäki.
Lipposen henkilökohtainen satsaus näkyi jo ennakkoäänissä, joita hän sai jo melkein yhtä paljon kuin edelliskerroilla ääniä yhteensä. Myös Jäätteenmäen henkilökohtainen menestys oli hyvä, yli 15 000 ääntä, mutta Lipposen päänahkaa hän ei sentään saanut. Itälän saldo, yli 20 000 ääntä, oli sekin kunniakas saavutus.
Kaksintaistelu toi muutoin laimeaan vaalitaisteluun sähköä. Se ritisi ilmassa tv-kanavien vaalikeskusteluissa ja näkyi SDP:n ja keskustan vaalimainoksissa. Muut puolueet ja puoluejohtajat joutuivat vakuuttelemaan, että tässä valittiin koko eduskuntaa, ei vain pääministeriä.
Lipposen ja Jäätteenmäen kaksinkamppailun aseeksi Jäätteenmäki valitsi Suomen suhtautumisen Irakin kiistaan.Vaikka Irakin Saddam Husseinilla ja Yhdysvaltain George Bushilla ei ollut vaaleissa äänioikeutta ja tuskinpa edes tietoa koko vaaleista, he olivat vaalitaistelun silmässä.
Ulko- saati sitten maailmanpolitiikka ei ole noussut näin näkyvään osaan eduskuntavaalitaistelussa ainakaan miesmuistiin. Tällä kertaa kaikki oli toisin. Ulkopolitiikkaa on käytetty lyömäaseena sitäkin enemmän presidentinvaaleissa, mutta nämäkin alkavat olla jo muistoja nuoruusvuosilta.
Jäätteenmäki pelasi upporikasta ja rutiköyhää tarttumalla Lipposen viime vuoden lopulla tekemän Washingtonin-matkan tuloksiin tai enemmänkin vaikutelmiin. Tuskinpa koskaan selviää pilkuntarkasti, mihin koalitioon - terrorismin vastaiseen vai Irakin vastaiseen - Bush Suomen laski. Irak-naula taisi vetää Jäätteenmäen hyväksi vielä viime viikon tv-keskusteluihin asti. Sen jälkeen tilanne tasoittui. Lipponen veti lopussa takataskustaan ennakkotiedon EU:n elintarvikeviraston saannista Suomeen.
Kummallakaan ei ole syytä pukeutua säkkiin. Rökäletappio olisi tiennyt molemmille ankeita aikoja ja lähtölaskennan alkua. Jäätteenmäki nousi huipulle, eikä Lipponen sieltä väisty.