Paavo Wes­ter­berg ohjaa en­sim­mäis­tä elo­ku­vaan­sa, kä­si­kir­joi­tus on puoliso Emmi Pesosen kä­si­alaa

Kolmiosaisen tv-draaman Jälkilämmön (2010) ohjattuaan Paavo Westerbergillä oli kehitteillä useam­pikin elokuvahanke.

Paavo Westerberg
Paavo Westerberg
Kuva: Anssi Juntto

Kolmiosaisen tv-draaman Jälkilämmön (2010) ohjattuaan Paavo Westerbergillä oli kehitteillä useam­pikin elokuvahanke. Niistä tuotantoon lähti ensimmäisenä Westerbergin puolison Emmi Pesosen käsikirjoittama Viulisti.

Viulisti on käsikirjoittajana Jussi-palkitun Westerbergin ensimmäinen ohjaustyö elokuvan saralla. Teatterissa ohjauskokemusta on jo parinkymmenen vuoden ajalta.

– Suurten näyttämöiden jutut ovat kokoluokaltaan verrattavissa pitkän elokuvan tuotantoihin. Ohjaajana joutuu tekemään suurin piirtein saman verran päätöksiä prosessin aikana, Westerberg toteaa.

– Taidemuotona elokuva on tietysti toisenlainen. Erona teatteriin on se, että elokuva jää. Teatteriesitys on sellainen päiväperhonen, se elää vain sen hetken, kun sitä esitetään.

Toinen keskeinen ero elokuvan ja teatterin välillä liittyy prosessien kestoon. Westerberg oli taannoin elokuvahankkeessa, jonka kehittelyyn vierähti toistakymmentä vuotta.

– Teatterissa prosessit ovat lyhyempiä, joskus vain muutaman kuukauden mittaisia. Ne työvaiheet, jotka ovat teatterissa yhtä aikaa läsnä, tulevat elokuvassa perätysten. Elokuvassa jokaiseen työvaiheeseen pääsee keskittymään vähän toisella tavalla, Westerberg kertoo.

– Ohjaajan näkökulmasta on tärkeää säilyttää alkuperäinen visio ja pitää se kirkkaana, ettei se unohdu tai karkaa liian kauas siitä, mitä alun perin halusi lähteä tekemään.

Käsikirjoitusta tehtiin yhdessä

Kun Westerberg luki Viulistin ensimmäisen käsikirjoitusversion nelisen vuotta sitten, hän rakastui sen henkilöihin ja maailmaan välittömästi.

Westerberg ja Pesonen kehittivät käsikirjoitusta ensin yhteistyössä siten, että edellinen kommentoi ja jälkimmäinen kirjoitti. Pari viimeistä käsikirjoitusversiota he myös kirjoittivat yhdessä.

– Se tuntui heti sellaiselta jutulta, jossa minulla olisi sanottavaa, ja johon ohjaajana pääsisin sisään.

”Erona teatteriin on se, että elokuva jää. Teatteriesitys on sellainen päiväperhonen, se elää vain sen hetken, kun sitä esitetään.”
Paavo Westerberg

Luopumisen vaikeudesta ja unelmien tavoittelusta kertovassa elokuvassa kansainvälistä uraa tekevä viulisti Karin (Matleena Kuusniemi) loukkaa kätensä ja joutuu palamaan opetustyöhön.

Nuorta lahjakkuutta Anttia (Olavi Uusivirta) kouliessa tunteet puuttuvat peliin.

– Tarina voisi tapahtua missä tahansa ympäristössä, missä ihmiset suhtautuvat intohimoisesti työhön, Westerberg sanoo.

Näytteleminen vähentynyt

Tanskalaista huippukapellimestaria näyttelee Silta-rikossarjasta tuttu Kim Bodnia.
Westerberg muistaa Bodnian jo tämän läpimurtoelokuvasta Pusherista (1997). Tanskalaistähti ihastui käsikirjoitukseen ja halusi tavata.

– Tapasimme Kööpenhaminassa tanskalaisen yhteistuottajan toimistolla. Sen tapaamisen jälkeen olimme molemmat vakuuttuneita siitä, että haluamme tehdä tämän elokuvan yhdessä.

Westerberg tuli aikanaan suuren yleisön tietouteen nimenomaan näyttelijänä. Viulistissa hän tekee pienen cameo-roolin "Alfred Hitchcockia kunnioittaakseen". Muutoin näytteleminen on jäänyt vähemmälle.

– Näyttelen nykyään suht krantusti, mutta olen aina silloin tällöin lähtenyt, kun joku on muistanut tai uskaltanut pyytää, Westerberg selvittää.

– Kirjoittaminen ja ohjaaminen inspiroivat minua. Varsinkin nyt, kun on ollut mahdollisuus tehdä töitä sekä teatterin että elokuvan puolella. Siinä on ihan riittämiin puuhaa yhdelle miehelle. On mahtavaa, että voin tehdä molempia.

Westerbergin seuraava ohjaustyö on Arthur Millerin kirjoittama Hinta, joka saa ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa helmikuussa. Se, mikä eri kehittelyvaiheissa olevista elokuvahankkeista pääsee seuraavaksi tuotantoon, jää nähtäväksi.

Mainos
Kalevan pelit

Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä