Snellmanilainen usko sivistykseen kävi selväksi jo J.V. Snellman-juhlavuoden De Urbe Uloa-seminaarin otsikosta. Kaksisataa vuotta sitten syntyneen, vahvat oululaiset juuret omaavan valtiomiehen hämmästyttävän monipuolista uraa valotettiin muun muassa kielen, kasvatuksen, lehdistön ja valtio-opin näkökulmasta hyvin arvovaltaisen alustajoukon voimin.
Päivän ensimmäisen alustajan, puhemies Paavo Lipposen omat juuret löytyvät samasta suvusta. Hänet yleisölle esitellyt maakuntajohtaja Pentti Lampinen pääsi lohkaisemaan Snellmania ja Lipposta yhdistävästä tekijästä: Snellman loi markan ja Lipponen lakkautti sen. Lipponen hyväksyi sen naureskellen, mutta muistutti olleensa perustamassa euroa.
Lipponen näkee Snellmanin aatteellisena valtiomiestoimijana, josta ei tullut valtiomies suinkaan vahingossa. Yhteisenä nimittäjänä kaikissa hänen teksteissään on suomalaisen kansakunnan herättäminen. Isänmaallisuus oli Lipposen mielestä Snellmanille toimintaa oman maansa hyväksi kansainvälisessä kontekstissä.
"Snellmanin johdonmukainen työ suomalaisen identiteetin ja kansallistunteen rakentamiseksi näkyy hänen kirjallisessa toiminnassaan. Oma kirjallisuus, sen arvostus ja tuntemus on yhä edellytys niin kansakunnaksi kuin valtiomieheksi tai naiseksi kehittymiselle", Lipponen arvioi. "Snellmanin patriotismi ilmenee hyvin kymmenissä novelleissa, joita hän julkaisi Kuopiossa perustamassaan Saima-lehdessä."
Vaikka Snellmanin poliittinen ohjelma oli ennen kaikkea kansallisuusohjelma, Lipponen korosti myös hänen haluaan osoittaa, ettei kansallinen kirjallisuus voinut, eikä saanut jäädä sivuun maailmankirjallisuuden virtauksista, koska kaikki hyvä kirjallisuus on kansainvälistä. Hän katsoi myös, että monikulttuurisuuden haasteisiin täytyy vastata rakentavalla yhteiskuntapolitiikalla, ei ihmisarvoja polkemalla ja vihaa nostavalla nujertamisella.
"Tämä olisi epäilemättä myös Snellmanin tie. Emme siis kutista Snellmania ahdasmieliseksi nationalistiksi, vaan yhdistämme hänen luottamuksensa sivistykseen ja yhteisöllisyyteen sekä elämän perusarvoina vapauteen ja suvaitsevaisuuteen."
Lipposen lailla akateemikko Päiviö Tommila näki kirjallisen ilmaisun olevan kansallisfilosofi J.V. Snellmanin luonteenomaisin ilmaisumuoto. Tommila kuvaa Snellmania julistajaksi ja valistajaksi, opettajaksi ja propagandistiksikin, mutta ei reettoriksi.
"Hänen aseensa oli kynä ja hän käytti sitä monipuolisesti. Hän hallitsi erinomaisesti erilaisia esitys- ja tyylilajeja ankaran tieteellisistä filosofisista teoksista romaaneihin ja lehtiartikkeleihin", Tommila kiteytti.
Snellmanille oli ominaista havainnoida sekä läheistä ympäristöään että maailman tapahtumia ja hän seurasi aikansa henkisiä virtauksia.
"Täydellä syyllä häntä voidaan kutsua paitsi filosofiksi ja valtiomieheksi myös tutkivaksi journalistiksi ja sanomalehtikirjailijaksi."