Paavi Franciscus on muuttanut yhtä lausetta Isä meidän -rukouksessa. Teko ei tunnu suurelta puuttumiselta Matteuksen evankeliumin tekstiin, mutta muutos voi ravistella vanhakantaisia uskonnollisia yhdyskuntia.
Isä meidän on tunnetuin Raamatun rukouksista. Se on osoitettu korkeimmalle kuviteltavissa olevalle taholle: "Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi."
Muutos sijaitsee rukouksen loppupäässä. Tähän saakka siinä on esitetty Jumalalle toivomus: "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta."
Harva Isä meitää ulkomuistista solkottava on ymmärtänyt, mitä kahdeksan sanaa pitävät sisällään, autoritaarista vallankäyttöä.
Virkettä makustellessa huomaa, että Jumala on siinä tarkoituksella laitettu johtamaan meidät holtittomat kiusaukseen eli tekemään jotakin pahaa tai vahingollista.
Onko Jumalan päätehtäväksi tullut ihmisen kiusaaminen viikon pätkätyönä heitetyn maan luomisen jälkeen?
Paavin mielestä ei ole. Jumala ei voi olla ahdistelija, joka ohjaa ihmisiä tieten tahtoen ikävyyksiin.
Siksi uudistetun katolisen messukirjan tulevassa painoksessa Jumalalta pyydetään "Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta."
Teologinen suunnanvaihdos on huomattava. Jumalalta pyydetään kiusaukseen viskaamisen sijaan päinvastaista – suojaamista. Taivaallinen julmuus pyörähtää auttamiseksi.
Miksi Vatikaanissa päädyttiin sanoittamaan tämä osa rukouksesta uudelleen? Oletettavasti vanhassa virkkeessä havaittiin olevan pedofiilin mentävä reikä.
Paavi on todennäköisesti saanut kuulla pedofiliasta kiinni jääneiden pappien vetoavan Isä meidän -rukouksessa esitettyyn tilanteeseen. Pedofiili on voinut väittää olevansa itse uhri, jonka Jumala on saattanut kiusaukseen lähettämällä sakastiin lapsen.
Kun verukkeeksi ei kelpaa tulkinta korkeamman voiman kiusantekohalusta, raiskauksista ei voi syyttää muita. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen ei suo mahdollisuutta ryhtyä tuhoamaan lasten tai kenenkään muidenkaan elämiä.
Lasten hyväksikäyttöskandaalin riepotteleman kirkon päämies ei vaihtanut virkettä mitenkään äkillisesti. Luukkaan evankeliumissa on ollut kiusaukselta varjeleva muoto 1959 vuotta.
Jostakin syystä kirkkokunnat ovat pitäneet krouvimpaa parempana. Ehkä Jumalan on oltava maskuliinisen armoton, jotta kirkon ja lahkojen ankarien saarnaurosten valta-asemat eivät horjuisi.
Paavin sanamuutos voisi aloittaa ekumeenisen keskustelun, miksi Jumala halutaan säilyttää joissakin piireissä pelottavana ja erehtymättömänä käskijänä. Eikö sillä ylläpidetä ahdasmielisyyttä? Siitäkin kestäisi puhua, kannattaako Raamattua pitää tuomitsemisen käsikirjana vai osana kulttuurin henkisyyttä.
Paavi on lähtenyt seuraamaan erään juurevan sotkamolaisen viitoittamaa tietä. Veikko Huovisen mukaan Jumala on sata metriä pitkä mukava mies, jolla on riukuvarsisaappaat ja piippu hampaissa.
Novellissaan Sielunvaellusta (1973) Huovinen kuvailee Jumalan varsin myönteisin vedoin. Ei tunnistu heiveröisiä tölviväksi ja naisia heikommaksi astiaksi väittäväksi tyypiksi.
Huovisen käsissä Jumala suostuu oitis päähenkilö Leevi Sytkyn toiveisiin. Leeviä kuunneltuaan Jumala pistää hatun päähänsä ja toteaa, että kiva juttu, kiva juttu.
Paranneltu Isä meidän on viety piiru Huovisen suuntaan.