Paavi Johannes Paavali II on kuin varkain noussut yhdeksi aikamme tärkeimmistä kansainvälisistä vaikuttajista. Vaikka katolisen kirkon pää on aina merkittävä mies, viran nykyinen haltija on vähitellen nostanut tehtävän profiilia entisestään. Paavi on muodollisesti politiikan yläpuolella, mutta etenkin kommunismin kaadossa hänellä oli paljon poliittista vaikutusvaltaa.
Korkeaan profiiliin vaikuttaa jo paavin virkauran pituus. Hän vietti torstaina paaviutensa 25. vuosipäivää. Näin hänen virkakautensa on jo nyt kolmanneksi pisin katolisen kirkon historiassa, joka alkaa apostoli Pietarista, ja kakkossijaan on enää viisi kuukautta. Tosin tämän uran huippuhetket ovat jo auttamatta ohi, sillä paavin terveydentila on nykyään erittäin huono. Koska periaatteessa paavit vaihtuvat vain kuoleman kautta, vaikea sairaus on katoliselle kirkolle hankala tilanne.
Luterilaisesta Suomesta katsottuna mielikuvaa paavista leimaavat tämän hyvin vanhoilliset näkemykset esimerkiksi perhesuunnittelusta ja ehkäisystä. Johannes Paavali II on täältä katsoen jäänyt vieraaksi ja etäiseksi hahmoksi, mutta katolisessa maailmassa tilanne on toinen. Hän on erittäin suosittu, laajalti arvostettu ja vaikutusvaltainen hahmo.
Ennenvalintaansa paaviksi 1978 Karol Wojtyla oli Krakovan arkkipiispa. Valinta oli monin tavoin historiallinen: hän tuli kommunistisesta Puolasta, ja hän oli ensimmäinen taustaltaan slaavilainen henkilö paavin istuimella. Uuden paavin suosio ja vaikutusvalta olivat pian sitä luokkaa, että hänestä tuli tärkeimpiä hahmoja Itä-Euroopan rautaesiripun murtumiseen johtaneen tapahtumasarjan taustalla. Etenkin Puolassa häntä pidetään suurmiehenä.
Mutta paavi on myös vienyt sanomaansa maailmalle väsymättä. Hän on vieraillut noin 130 maassa ja pitänyt Filippiineillä messun yli neljälle miljoonalle ihmiselle kerralla. Hän on aukonut ovia myös islamilaiseen maailmaan, puhunut yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja vastustanut sotia kuten Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin. Juuri tältä pohjalta nousi vahva pohdinta siitä, että paavi voisi saada Nobelin rauhanpalkinnon.
Niin ei käynyt, mutta virkakautensa merkkivuoden myötä paavi on saanut yllin kyllin huomiota osakseen. Kyseessä on 83-vuotias mies, joka enää vain vaivoin jos lainkaan kykenee liikkumaan ja puhumaan. Hänen kautensa on tosiasiallisesti jo ohi. 25 vuotta sitten kardinaalit tekivät rohkean valinnan, mutta menestys kasvattaa samalla paineita väistämättä alkavaan seuraajakeskusteluun.
paakirjoitus@kaleva.fi