"Lisääntymis- ja seksuaaliterveys eivät ole vain naisten ja tyttöjen, vaan myös miesten ja poikien oikeuksia. Ulkoministerillä olisi milloin tahansa tilaisuus julistaa aborttikielteisissä maissa pohjoismaista lisääntymis- ja seksuaaliterveyden ilosanomaa."
Baltian maissa on viime päivät seurattu silmät säihkyen paavin vierailua. Suomeen asti paavi Franciscus ei ennättänyt.
Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Paavi kävi meillä jo viime viikolla, kun hallituspuolueet – muutamaa kokoomuslaista lukuun ottamatta – kristillisten säestämänä antoivat eduskunnassa luottamuksensa ulkoministeri Timo Soinin (sin.) katolisen kirkon kantoja myötäilevälle aborttikannalle.
Paavilla on erityistä aihetta tyytyväisyyteen juuri Suomessa. Soinin aborttikanta on sama kuin katolisen kirkon. Hän on myös tuonut näkemyksensä julki ulkoministerinä toimiessaan. Pelkkä "elämä on pyhää" -hokeman ei pitäisi riittää perusteluksi. Tarkempaan analyysiin sanavalmis Soini ei ole ryhtynyt.
Ulkoministerin pesti oli ilmeisen väärä valinta Soinille, jos hän ei kaikilta osin pysty noudattamaan Suomen kansainvälistä tyttöjen ja naisten oikeuksia puolustavaa linjaa vaan antaa ristiriitaisia viestejä.
Köyhyys, epätasa-arvo ja naisten oikeuksien polkeminen yhdistettynä ehkäisy- ja aborttikieltoon ovat tappava yhdistelmä. Aborttikielto ei estä keskeytyksiä. Ne vain tapahtuvat salassa ja johtavat turhiin kuolemantapauksiin ja terveysongelmiin.
Suomen virallisena linjana, muiden pohjoismaiden tapaan, on jo pitkään ollut kansainvälisessä yhteistyössä pyrkimys edistää naisten ja tyttöjen oikeuksia. Seksuaali- ja lisääntymisterveydessä tähän kuuluu myös oikeus aborttiin. Tätä nimenomaista oikeutta katolinen kirkko pyrkii kansainvälisessä vaikuttamisessaan puolestaan rajoittamaan.
Kenen asialla Soini ja nyt siis myös hallitus oikein ovat? Kukaan ei toivo aborttia omalle kohdalleen, mutta luoja paratkoon, ei ole Soinin tai katolisen kirkon asia määritellä, miten Suomessa menetellään.
Katolisella kirkolla on niukasti vastauksia siihen, miten raskaus voitaisiin välttää. Katolisen totuuden mukaan seksiaktissa ei pidä olla ennen avioliittoa ja sopiva ehkäisykeino on pidättyvyys ja uskollisuus.
Ne ovat epäilemättä hyviä moraalisia neuvoja, jotka eivät reaalimaailmassa päde edes katolisten keskuudessa. Katolisen kirkon moraaliset kannanotot joutuvat kirkon piirissä tapahtuneiden räikeiden rikosten takia outoon valoon. Katolisella kirkolla kun on suuria vaikeuksia suojella edes omia kuoropoikiaan.
Maapallon väestöräjähdyksellä ei liioin ole aikaa odotella, että katolinen kirkko modernisoisi ehkäisyoppinsa ajan tasalle.
Avoin suhtautuminen seksuaalikasvatukseen, lisääntymisterveyteen ja ehkäisyyn ovat avaimia keskeytysten vähentämisessä. Meillä varsinkin alle 20-vuotiaiden abortit ovat vähentyneet ja jäävät alle pohjoismaisen tason.
Kun valistus ja välineiden saatavuus ovat kohdallaan, niin entistä harvemmin tarvitsee turvautua raskaudenkeskeytykseen. Suomi on tästä hyvä esimerkki. Suurena ilonaiheena voidaan pitää sitä, että kaikki syntyvät lapset lähes poikkeuksetta ovat erityisen toivottuja. Tämän pitäisi kelvata paavillekin.
Lisääntymis- ja seksuaaliterveys eivät ole vain naisten ja tyttöjen, vaan myös miesten ja poikien oikeuksia. Ulkoministerillä olisi milloin tahansa tilaisuus julistaa aborttikielteisissä maissa pohjoismaista lisääntymis- ja seksuaaliterveyden ilosanomaa.
Yksittäiselle ministerille osoitetun epäluottamuslauseen sijaan eduskunta joutui äänestämään viime perjantaina koko hallituksen luottamuksesta. Naisten ja tyttöjen oikeudet jyrättiin valtapolitiikan alle. Pääministeri ei ole kyennyt panemaan yhtä paavillista ministeriään kuriin – ei ehkä ole halujakaan.