Kun Karol Wojtyla valittiin roomalaiskatolisen kirkon paaviksi 1978, maailma näytti tyystin toiselta kuin nyt, paavi Johannes Paavalin yhdeksännen Puolan-matkan aikana.
Puola oli sosialistinen maa, Neuvostoliitto oli voimansa tunnossa Afganistanin miehityksen kynnyksellä, kylmä sota riehui ja Suomi oli suomettunut. Wojtylan valinta Krakovan arkkipiispan virasta Vatikaanin johtoon oli sensaatio. Hänet valittiin maailman katolilaisten johtajaksi, mutta valinta oli enemmänkin poliittinen kuin uskonnollinen teko.
On makuasia, kuinka suuri osuus asialla loppujen lopuksi oli reaalisosialismin kaatumisessa. Se oli joka tapauksessa suuri, gorbatshovilaista ja havelilaista luokkaa. Ei vienyt kauan, kun Leninin telakka Gdanskissa meni elokuussa 1980 lakkoon ja pakotti kommunistivallan hyväksymään puolueesta riippumattoman ammattiyhdistysliikkeen, Solidaarisuuden. Se oli toinen niitti systeemin arkkuun.
Puolan reaalisosialismi oli outo sekoitus. Puolue piti valtaa, mutta maataloutta ei edes yritetty kollektivisoida eikä kirkkoa alistaa talutusnuoraan. Kirkko otti suojiinsa toisinajattelijat, vaikka heistä kaikilla hartauden aste ei ollutkaan häävi. Gdanskin lakkolaisetkin menivät 1980 polvilleen - ei Moskovan, vaan katolisen messun edessä.
Kirkon asema oli totaalisen toinen useimmissa muissa reaalisosialismin maissa. Neuvostoliitossa KGB:llä oli kätyreitään ortodoksikirkon korkeilla paikoilla, ja Romanian kirkoissa ylistettiin messuissa Nicolae ja Elena Ceaucescua. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan Puolassa.
Vaikka katolisen kirkon ote on höllentynyt Puolassa poliittisen vapautumisen myötä, se ei ole kirvonnut tyystin. Edellinen presidentti Lech Walesa on yhä erittäin lähellä kirkkoa. Nykyinen presidentti, ex-kommunisti Alexander Kwasniewski oli kiltisti vastassa, kun paavi Johannes Paavali II saapui. Molemmat haluavat presidentiksi seuraavissa vaaleissa.
Politiikan ja uskonnon yhteiselo saattaa taas olla tiivistymässä. Puolan nopeana jatkunut talouskasvu tökkii, ja työttömyys ja sosiaaliset ongelmat ovat kasvussa. Tulevaa EU-jäsenyyttä vastustetaan etenkin maaseudulla. Ei ihme, että suosituin puolalainen on Parkinsonin tautia sairastava paavi.
Johannes Paavalille kuuluu suuri kunnia siitä, että hän näytti tietä, kun reaalisosialismia alettiin tosissaan kaataa. Se ei anna silti oikeutta unohtaa, että hän on johtanut miljardin jäsenen katolista kirkkoa erittäin konservatiivisesti. Vatikaani ei ole tinkinyt piiruakaan jyrkkiä kantojaan abortista ja perhesuunnittelusta. Krakovassa paavi tuomitsi sunnuntaina geenimanipulaation, kloonauksen ja eutanasian.
Samaan aikaan kohu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on vain kiihtynyt etenkin Yhdysvalloissa. Sikäläinen piispainkokous hyväksyi kesäkuussa nollatoleranssilinjan, jonka mukaan lapsia hyväksi käyttävä katolinen pappi menettää virkansa.
New York Times -lehden juuri tekemän tutkimuksen mukaan nollatoleranssilinjaa noudatetaan kuitenkin amerikkalaisseurakunnissa vielä puolinaisesti. Syy on se, ettei Vatikaanin johto ole vielä ottanut kantaa amerikkalaispiispojen tekemiin ehdotuksiin, joilla katoliset papit yritettäisiin saada pysymään lestissään. Asia saattaa nousta tärkeäksi aiheeksi, kun paavi Johannes Paavalille valitaan seuraaja. Spekulaatiot hänen mahdollisesta erostaan ovat käyneet villeinä jo pitkään. Amerikkalaisten tv-yhtiöiden sanotaan tapelleen jo viisi vuotta parhaista kuvauspaikoista Vatikaanissa.