Isisin tueksi Syyriaan lähteneiden äitien ja heidän lasten kotiutusongelman ratkaisun on aina nojattava lakiin. Radikalisoituneet äidit voivat olla turvallisuusriski. Mahdolliset rikokset pitää punnita suomalaisessa tai kansainvälisessä oikeusistuimessa.
Suomen ja monen muun maan viranomaiset painivat tällä hetkellä kiusallisen ongelman kimpussa: mitä tehdä terroristijärjestö Isisin alueelle lähteneille naisille ja heidän lapsilleen?
Tämänhetkisen tiedon mukaan al-Holin kokoamisleirillä Syyriassa on 11 suomalaisnaista ja heillä yhteensä 33 lasta. Leirin olot aiheuttavat riskejä terveydelle. Ainakin osa äideistä on ilmaissut halunsa palata lapsineen Suomeen.
PääministeriAntti Rinne kuvasi keskiviikkona tilanteen hyvin, kun hän totesi, että päätökseen liittyy kolmenlaisia näkökohtia: inhimillisiä, turvallisuuteen liittyviä ja oikeudellisia. Ne kaikki on pyrittävä ottamaan huomioon – ja se on äärimmäisen hankalaa.
Esimerkiksi turvallisuusnäkökohdat voisivat edellyttää paluun estämistä Isisin mukaan lähteneiltä naisilta, mutta oikeudelliset näkökohdat sanovat toista: Suomen kansalaista ei voi estää palaamasta tänne.
Etenkin Syyriassa olevien lasten kohdalla taas inhimillistä kohtelua ei voi mitenkään työntää sivistysvaltiossa sivuun. Lapset ovat tilanteeseensa syyttömiä.
Julkisessa keskustelussa on esitetty, että lapset pitäisi hakea leiriltä Suomeen. Kuulostaa järkevältä, mutta ilman vanhemman lupaa lasta ei voi tuoda. Suomalaisviranomaisten huostaanottovalta ei ulotu Suomen rajojen ulkopuolelle.
Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä, millaisiin tehtäviin leirissä olevat suomalaisnaiset ovat Isisin hyväksi osallistuneet. Muutamat alueen tapahtumien asiantuntijat ovat varoittaneet länsimaita sinisilmäisyydestä. Osalla Syyriassa olleista naisista on voinut olla roolinsa julmuuksien toimeenpanossa.
Meillä suojelupoliisi pitää todennäköisenä, että mahdollisesti palaavat naiset verkostoituisivat keskenään, ja heistä tulisi osa Suomeen jihadistista alamaailmaa.
Mustan niqab-hunnun käyttäminen kielii tuesta jyrkälle islamille muttei vielä tee kantajastaan rikollista. Riskiä aiheuttavia palaajia ei myöskään ole prikaatin verran vaan ehkä 10–20. Joka tapauksessa heidän tekonsa on syytä tutkia niin tarkasti kuin mahdollista.
Ongelma on nyt se, missä näihin aikuisiin kohdistuvat rikosepäilyt tutkittaisiin. On puhuttu kansainvälisestä tuomioistuimesta, mutta sen perustaminen saati tuomioiden saaminen veisi vuosia. Missä aikuiset ja missä etenkin lapset väliaikana pidettäisiin? Todennäköistä onkin, että Isis-äitien tekemisiä selvitellään vielä myös Suomen tuomioistuimissa.
Keskustelu Syyriassa nyt olevien äitien ja lasten kohtalosta menee syvälle tunteisiin. Myllyyn on helppo kaataa lisää vettä.
On yllättävää, että osa lainsäädäntövaltaa maassa käyttävistä kansanedustajista on valmis sivuuttaman asian käsittelyssä voimassa olevat lait ja Suomen hyväksymät kansainväliset sopimukset, jotka koskevat muun muassa lasten oikeuksia.
Päättäjien on pidettävä päänsä kylmänä tilanteessa, jossa ongelmattomia ratkaisuja ei ole. Oikeusvaltiossa on noudatettava voimassa olevia lakeja, vaikka some-palstoilla muuta kovalla volyymilla vaadittaisiin.