Ulkoministeri Erkki Tuomioja ehti viime marraskuussa kaikkien kiireittensä keskellä -- tai ehkä juuri siksi -- tehdä kaikkien aikojen kalleimman ministerimatkan Tshadiin, Eritreaan ja Libyaan. Afrikan kierros maksoi 136 000 euroa. Kansa tietysti paheksui: iltapäivälehden nettikyselyyn vastanneista yli 80 prosenttia oli sitä mieltä, että ministerit matkustavat aivan liikaa.
Vain harvalta löytyi ymmärrystä, ettei matkustaminen välttämättä ole huvia ja vaatii veronsa. Muuallakin reissataan. Oulun kaupunginhallitus päättää tänään, lähteekö se keväällä Japaniin, Tokioon ja Sendaihin. Äkkipäätä ehkä yllättävälle matkakohteelle löytyy perusteita: esityslistaa katsoessa näyttää siltä, että Oululla on enemmän yhteistä tuhansien kilometrien päässä olevan Sendain kanssa kuin kaikkien niiden eurooppalaisten kaupunkien kanssa yhteensä, joissa on viime vuosina vierailtu.
Se on varmaa, että närää päättäjien ja virkamiesten matkustelu tässäkin tapauksessa herättää. Matkustelu mielletään lomailuksi ja hauskanpidoksi, kenties jopa rellestelyksi veronmaksajien rahoilla. Saattaapa joku matkaan lähtijäkin olla salaa samaa mieltä, mutta niin vain matkalaukku kuitenkin tulee pakatuksi.
Oulun kaupunginhallitus on ollut kaukaa viisas ja tarjonnut jo vuosia paikallisille tiedotusvälineille mahdollisuuden tulla mukaan ja katsoa, miltä se meno todellisuudessa näyttää. Muutamilla matkoilla mukana olleena on pakko myöntää, että ainakaan rellestelystä kaupunginhallitusta ei voi syyttää.
Nähtävyyksillekin on toki ehditty ja hauskaakin ollut, mutta yleensä päivät on tykitetty jopa tuskallisen täyteen virallista ohjelmaa ja tapaamisia. Yllättävän kuuliaisesti porukka on myös ohjelmaa noudattanut, eikä kukaan ole lipsunut omille teilleen. Takavuosilta saattaa olla legendaarisia tapauksia, joita (kaihoisasti?) muistellaan, mutta niistä on aikaa ja kulttuuri on muuttunut.
Oulun kaupunginhallituksen matkat tulevat myös aina julkisesti esityslistalle, jolla todetaan matkan perustelut ja hintakin siinä vaiheessa, kun se on tarkkaan selvillä.
Matkailu avartaa, eikä kukaan yleensä tule reissusta tyhmempänä takaisin. Sillä päättäjien matkailuakin perustellaan. Kun tutustuu toisen asioihin vähän perusteellisemmin ja ylipäätään kääntää näkökulmaa totutusta, saattaa hyvässä lykyssä saada idean, jota voi soveltaa kotona.
Toisaalta mikään ei hitsaa ihmisiä enemmän yhteen kuin yhdessä tehty matka. Siksi varsinkin uuden kunnanhallituksen tai lautakunnan alkutaipaleelle osunut matka saattaa säästää monelta väärinymmärrykseltä myöhemmissä vaiheissa.
Kovin vaikea on kuvitella, että Oulun kaltaisen kaupungin päättäjät voisivat linnoittautua torniinsa ja kuvitella, että kaikki hyvä kyllä tulee tänne maailmalta itsestään.
Sitä paitsi kovin pelottavalta näyttäisi sekin vaihtoehto, jota muuan kyllästynyt kansalainen lehtien palstoilla tarjosi: otetaan mallia Pohjois-Koreasta. Sen päämiehet kun eivät matkustele kuin korkeintaan Kiinaan.
***
Kyllä kallioparkki kannattaa rakentaa. Jos ei muuta, niin saahan siitä hyvän hiihtoputken vähälumisina talvina.