Ylikiimingin Vepsänkylällä oli 13 vuotta sitten niin uskomaton yhteishenki, että siitä piti käydä tekemässä juttu. Juuri silloin päällimmäisenä olivat talkoot, joilla korjattiin vanhaa kansakoulua kylän toimintakeskukseksi.
Remontin ohessa kehiteltiin ideoita mahdollisimman omavaraisesta Vepsänkylästä. Kyläläisten osaamisesta, monipuolisista kädentaitajista, palvelujen tuottajista ja marjojen kerääjistä oli koottu lista, jota jaettiin ympäri Ylikiiminkiä.
Kauppaa kylällä ei enää ollut, mutta kauppa-auto kävi. Kirjeet lähtivät matkaan omalta postilaatikolta, ja tarvittaessa lähimmän postin ystävällinen henkilökunta jopa liimasi unohtuneet postimerkit. Postilaatikkoon vain ilmestyi viesti, että merkki oli unohtunut. "Maksa kun
ehdit."
Aikeet kylällä toimivan koulun lakkauttamista oli torjuttu pontevasti.
Sanalla sanoen omaa kylää pidettiin hyvänä asuinpaikkana. Siitä oltiin ylpeitä.
Vepsänkylä tuli mieleen, kun sain käsiini Pohjois-Pohjanmaan Kylät ry:n tuoreen kyläohjelman "Kaikkien kylässä 2011-2014."
Piti soittaa ja tarkistaa, miten Vepsänkylällä nyt menee: vieläkö kylähenki on voimissaan?
On se, onneksi, vaikka koulusta onkin jouduttu luopumaan. Muutama kuukausi sitten kylätoimikunta osti koulun 50 eurolla Oulun kaupungilta.
Hinta oli halpa, mutta ylläpitoon euroja menee sitäkin enemmän. Rahat saadaan vuokratuloista, sillä koulussa on jo nyt yksi asunto ja toista kunnostetaan talkoilla. Muutoin talo on yhteisessä harrastuskäytössä: salivuoroja on lähes joka päivä.
Kylässä järjestetään omat markkinat joka syksy ja keväisin on tapahtuma perheille.
Suuri ilonaihe on tievalaistus, joka saatiin kahden kilometrin matkalle Ylikiimingin 140-vuotisjuhlapäätöksenä. Kauppa-auto kylältä jo ehdittiin lopettaa, mutta kyläyhdistyksen puheenjohtajan aktiivisuuden ansiosta sekin ajaa taas pari kertaa viikossa vaikka pihaan asti.
Vepsänkylällä yhteishenki ei kaatunut sukupolvenvaihdokseen. Kyläyhdistyksellä on nuori vetäjä ja toiminnassa on myös nuoria perheitä. Silti varsinkin talkoissa kokenut kaarti on edelleen se vankka selkäranka.
Uuden Oulun asukasillassa korostettiin, kuinka eri alueiden kehittyminen on pitkälti kiinni niiden asukkaiden aktiivisuudesta. Vaikka oma, vanha kunta siirtyisi historiaan, kylä jää. Uusi Oulu on kyliä täynnä.
Pohjois-Pohjanmaan kyläohjelmassa kylille annetaan ideoita siitä, miten asiat voi ottaa omaan hallintaan ja saada vaikutusvaltaa kunnan asioissa, vaikka varsinainen päätösvalta karkaakin kauemmaksi entisistä kotikunnista. Maabrändityöryhmän tyyliin on kirjattu 50 konkreettista, ruohonjuuritason ideaa siitä, mitä oikeasti voi tehdä.
Ensi lukemalta lista on hengästyttävä. Tarkoitus tuskin onkaan, että koko lista pannaan täytäntöön - ainakaan kertaheitolla. Samalla annetaan neuvoja, miten edetä ja jopa yhteystietoja, kuka voi auttaa.
Töitä on myös jaettu eri toimijoille, joita muuten näyttää olevan yllättävän paljon: kyläyhdistykset, seurakunnat, urheiluseurat, yliopisto, kunta, Ely-keskus, tiehallinto, taksi- ja linja-autoyrittäjät, matkailuyrittäjät, metsäalan organisaatiot ja niin edelleen. Ja tässäkin yhteispeli on voimaa.
Maaseutumaisten alueiden käsittely uudessa Oulussa tulee olemaan melkoinen haaste. Ylikiimingin liitoksessa nähtiin, etteivät oululaiset pahemmin maaseutua tunne. Tästä viisastuneena ollaan nyt virittelemässä Kantri-hanketta, jolla asiat tulisivat tutuksi. Hankkeeseen kuuluisi muun muassa eräänlainen "maamieskoulu" eri hallinnonalojen edustajille sekä päättäjille.
Kuntapäättäjien kannattaa ottaa kylät tosissaan. Vastahan saimme tutkimustietoa siitä, kuinka yksi euro vapaaehtoistyöhön tuo kuusi takaisin.