Päättäjille tekisi hyvää käydä tutustumassa hoidon arkeen Oys:n tai kuntien yhteispäivystyksessä.
Menin läheiseni mukana kirurgian päivystykseen toissa perjantaina. Lääkärin vastaanotolle pääsimme vasta kuuden tunnin odottelun jälkeen.
Yhtä kauan jonotti moni heikkokuntoinen vanhus. Eräs voi pahoin, kun ei saanut normaaleja lääkkeitään. Oli vanhus, joka ei ollut ollenkaan paikkaan ja aikaan orientoitunut, vaan kyseli, missä hän on. Paareilla oli käytävällä koko ajan parikymmentä ihmistä kylki kyljessä. Intimiteetistä ei voi kukaan puhua.
Muovisermit eivät eristä ääntä. Hiki, pissa, vanha viina ja liki kaikki muut eritteet haisivat käytävällä. Hiljainen tai kovempiääninen valitus kuului koko ajan. Tunne oli lievästi sanottuna kafkamainen tai fellinimäinen.
Kirurgian päivystyksessä oli vain yksi lääkäri. Kun hän kävi välillä osastolla tai elvyttämässä, jono seisoi. Uusia kiireellisiä hätäpotilaita tuli koko ajan hitaiden edelle.
"Tällaista jonotusta tämä on aina", valitteli henkilökunta. "Vaikka tämä pelaa hyvin paperilla, ei se toimi käytännössä", harmiteltiin. Kauniit tavoitteet siitä, että potilas tapaisi lääkärin ensimmäistä kertaa parin tunnin päästä päivystykseen tultuaan, ovat usealle odottajalle utopiaa.
Jonotusajat ovat kasvaneet. Ensihoidon paraneminen lisää työtä ja potilasrakenne on muuttunut paljon aikaisempaa raskaammaksi. Sepe tuo paljon sellaisia potilaita, jotka olisivat aikaisemmin kuolleet. Käynnit erikoissairaanhoidon päivystyksessä ovat lisäksi kasvaneet yli tuhannella viime vuodesta.
Henkilökuntaa on saatu lisää vain viisi koko kolmen nykymuotoisen päivystysvuoden aikana. Asiantuntijoiden mukaan 5-10 hoitajaa pystyisi parantamaan tilannetta jo paljon. Se on pieni murunen mammuttimaisessa sairaalassa. Mikä mättää?
Henkilökuntapula uhkaa jatkossa. Jatkuva ruuhka stressaa väkeä. Tuskin kovin moni antaa miellyttävää palautetta kuuden tunnin odotuksen jälkeen vaikka itse hoito olisi kuinka hyvää.
Päivystys ei voi toimia siten, että jonoja ei ole ollenkaan. Parin kolme tunnin jonot ovat hyväksyttäviä, mutta kuuden? Ei ole kohtuullista, ei lainkaan.
Miten sivistysvaltiossa voi olla tällaista? Selvitysten mukaan suomalaiset satsaavat terveydenhoitoon selvästi alle Oecd-maiden keskiarvon. Terveydenhoitomenojen nosto vaikka keskitasolle olisi jo paljon. Tässä olisi yksi hyvä pieni parannuskohde.
Päivystyksentasoa ei valvo kunnolla kukaan. Oysin byrokratia on kankea ja palaute puutteellista. Ei ole väsyneiden odottamaan kyllästyneiden potilaiden etujärjestöä, joka nostaisi ison haloon ja mekkalan.
Tilanteeseen on turruttu. Jonoja on aina ollut. "Eivät Oulun odotusajat ole poikkeuksellisia", kuulee liian helposti.
Miksi? Ei kukaan jää odottamaan bussia, jos se kulkee milloin sattuu, ellei se ole ainoa vaihtoehto.
Kansa on jakautunut kahden kerroksen väkeen. Kuka haluaa jonottaa, jos ei ole pakko?
Kuka kuntien palvelut tuottaa? Sen ratkaiseminen on kaikista vaikeinta erikoissairaanhoidossa. Tehokkuus, tasa-arvo, etiikka, kilpailu, bisnes, voitot. Se on vaikeasti yhteensovitettava yhtälö, jossa ei ole yhtä ainutta totuutta.
Niin ja potilas! Hän unohtuu siinä helposti.