Koulujen päättymiseen liittyvistä lasten ja nuorten juhlimistavoista kannetaan suurta huolta. Mediassa vanhempia kehotetaan kantamaan vastuuta nuorten menoista ja tavoista.
Minusta päättäjäisjuhlinnan tavoissa on kyseessä myös testi koulun hyvien tapojen ja vahvuuksien opetuksen ja kasvatuksen onnistumisesta, koska koskaan ei voi tietää milloin niitä tarvitaan, ja nyt tarvitaan.
Vahvuuksien kolme perustetta ovat: Niitä arvostetaan lähes jokaisessa kulttuurissa, niitä arvostetaan niiden itsensä vuoksi, ei vain keinona jonkin muun saavuttamiseksi, ja ne ovat muovautuvia, eli niitä voidaan opettaa.
Kaikkien maiden isät ja äidit toivovat niitä lapsilleen uskonnosta, ideologiasta tai yhteiskuntamuodosta riippumatta, siksi niitä kutsutaan universaaleiksi hyveiksi ja vahvuuksiksi.
1. Vahvuus on luonteenpiirre, psykologinen ominaisuus, jota voidaan havaita eri tilanteissa ja eri aikoina. Kertaluontoisesti ilmenevä käyttäytyminen ei ratkaise vahvuutta.
2. Vahvuutta arvostetaan sen itsensä vuoksi, eikä pelkästään sen takia, että niiden toteuttaminen tuottaisi pelkkää mielihyvää. Jos tekoihin ryhdytään aina hetkellisten ulkoisten syiden takia, teot eivät ole hyveellisiä eivätkä vahvuuteen pohjautuvia.
3. Vahvuudet ovat vanhempien toivomia: ”Haluan, että lapsestani tulee rakastava, urhea ja harkitseva.” Harvoin vanhemmat sanovat toivovansa, että heidän lapsensa työskentelisivät jossain organisaatiossa jossain asemassa.
4. Vahvuus vahventaa lähiympäristöä, koska hyveellisten toimien seuraaminen usein innostaa ja elähdyttää sivustakatsojia. Vahvuuden osoittaminen saa aikaan tekijässä myönteisiä tunteita: ylpeyttä, tyytyväisyyttä, iloa, täyttymystä ja sopusointua.
5. Vahvuutta tukevat voimauttavat instituutiot, jotka suosivat roolimalleja, elämänohjeita ja tarinoita, jotka auttavat omaksumaan ja kehittämään ja toteuttamaan arvostettuja luonteenpiirteitä.
6. Vahvuuksien kehitystä tukevat erityisesti roolimallit ja esikuvat, jotka toteuttavat arvostettuja vahvuuksia vakuuttavasti. Roolimallien kriteerinä on se, että ne ovat yleisinhimillisiä eikä harvinaisia, ohimeneviä tai räikeitä. Esimerkiksi hyvä ulkonäkö, rikkaus, kilpailuhenkisyys, kuuluisuus ynnä muut eivät kuulu hyveellisten vahvuuksien piiriin.
7. Vahvuuksien osoittamisessa tahdolla on erityinen merkitys, koska hyve riippuu tahdosta ja valinnasta, kun taas elämän varjopuolet juontuvat enemmänkin ulkoisista olosuhteista. Vahvuuksien kehittäminen ja harjoittaminen arkielämässä on hyvin pitkälti valintojen tekemistä.
8. Vahvuuksilla on itseään vahvistava piirre. Vahvuudet tarttuvat ohjaksiin, vaikka itse astuisit sivuun, ne käynnistyvät luonteenpiirteinä automaattisesti tilanteissa, joilla niillä on esiinpääsyn mahdollisuus.
9. Vahvuudet ja niiden käyttö rakentavat voimaantumisvarantoa, jota kutsutaan myös sosiaaliseksi pääomaksi, ja joka syntyy toisamme rikastavasta keskinäisestä vuorovaikutuksesta.
10. Vahvuuksilla voidaan hallita hyvien aikomusten ja huonojen lopputulosten välistä ammottavaa kuilua. Koska emme tiedän aikomustemme lopputuloksellisia seurauksia, on paras valita hyveellisen vahvuuden mukainen toiminta.
11. Vahvuudet palvelevat meitä niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, silloin kun olemme onnellisia tai onnettomia. Itse asiassa vaikeat ajat ovat ainutlaatuisen sopivia monien vahvuuksien harjoittamiseen.
Juhani Räsänen
KM, Syvien vahvuuksien koulu
Järvenpää
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.