Kaupunginvaltuuston istunto maanantai-iltana Oulussa oli pitkä ja värikäs.
Keskustelu venyi ja paukkui. Keskustan kehittämisen ja laajemman visioinnin sijaan puhuttiin oikeastaan vain keskitetystä tai hajautetusta pysäköintiratkaisusta.
Kallioparkki-keskustelu on värittänyt oululaista kunnallispolitiikkaa toistakymmentä vuotta. Pysäköintiratkaisusta on nyt tehty päätös osana keskustan kehittämistä, joten myös kriittisesti suhtautuvien on syytä hyväksyä demokraattisesti syntynyt lopputulos. Sellainen kuuluu demokratian henkeen.
Kuten sanonta kuuluu: päätös on tehty, pulinat pois.
Toivoa sopii, etteivät keskustan kehittäminen ja investointipäätökset juutu valitusten loputtomaan suohon. Valituksetkin ovat osa oikeusvaltiota, mutta niitä ei kannattaisi tehtailla vain niiden itsensä vuoksi.
Viiden kunnan yhdistymishallituksen puheenjohtaja Kyösti Oikarinen (kesk.) torjui puheenvuorossaan ajatuksen siitä, että Oulun keskustan kehittämispäätökset olisivat yhdistymissopimuksen vastaisia.
Vain yhdistymishallitus voi valittaa, jos katsoo jonkin osapuolen rikkoneen yhdistymissopimusta. Sellaista ei ole näköpiirissä.
On ymmärrettävää, että voimakkaasti mielipiteitä jakavat poliittiset kiistakysymykset kiristävät ja jopa tulehduttavat suhteita monella tasolla.
Oulun valtuustossa eräiden valtuutettujen henkilökohtaisuuksiin mennyt kielenkäyttö ylitti kuitenkin sopivaisuuden rajat. Moinen sopii huonosti demokratiaan.
Asiaan kiinnitti huomiota niin valtuuston puheenjohtaja Riikka Moilanen (kesk.) kuin muutamat valtuutetutkin. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta päätöksenteossa maltin pitää riittää niin voiton kuin tappion hetkellä.