Euroopan unionin tuomioistuin teki tiistaina merkittävän yksityiselämän suojaa ja henkilötietoturvaa parantavan päätöksen. Tuomioistuin linjasi, että viestintäpalveluyrityksille Suomen laissa määrätty velvollisuus tallentaa ihmisten teletunnistetietoja on laiton. Näin ollen lainsäädäntöä pitää muuttaa.
Yksityisyyden suoja vahvistuu Suomessa ja muissa Euroopan unionin maissa. Suomessa on ollut voimassa pakkotallennusasetus, jonka perusteella sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on säilytettävä asiakkaidensa liikenne- , tunniste- ja paikkatiedot vuoden ajan. EU-tuomioistuimen mukaan jo puolen vuoden säilytys on oikeusturvan kannalta ongelmallinen.
Raadollisimmillaan tietojen säilytys on taannut viranomaiselle pääsyn kaikkeen yksittäisen ihmisen sähköiseen tekemiseen. Viranomaisten ei ole tarvinnut ilmoittaa henkilölle itselleen, että hänen tietojaan on pengottu.
Georg Orwellin Vuonna 1984 -romaanista tuttu Isoveli on valvonut tai ainakin sellaiseen on ollut lain puolesta mahdollisuus.
Päätöksellään EU-tuomioistuin on nyt nostanut perus- ja ihmisoikeudet viranomaisten toimivaltaa tärkeämmiksi. Ihmisten viestinnän seuranta ja massatallennus eivät ole hyväksyttäviä.
Suomi joutuu selvittämään, millaisia muutoksia esimerkiksi sähköisen viestinnän tietosuojalakiin on tehtävä. Eduskunnassa on paraikaa käsiteltävänä tietoyhteiskuntakaari, joka joutuu uudelleen tarkasteluun. Samassa yhteydessä saattaa kumoutua yksityisyyden suojan kannalta erittäin ongelmalliseksi muuttuva Lex Nokia.
Pelkän lakiteknisen muokkauksen ohella kyse on arvoista. Päätös vaatii asetusten muutosten lisäksi asennemuutosta, sillä Suomen viranomaiset eivät useinkaan ole ottaneet viestintäsalaisuuden loukkaamisia riittävän tosissaan. Viestiliikennetietojen mahdollista seurantaa ei ole ymmärretty tarkastella ihmisoikeusnäkökulmasta.
Lähimenneisyydestä löytyy tapauksia, joissa yksityisten teletunniste- ja viestiliikennetietojen yhdisteleminen on nähty pikemminkin järkevänä. Eräs tällainen on Oulun-tapaus 2000-luvun alussa, jolloin Nokian harjoittama teletietojen väärinkäyttö tuli ensimmäisiä kertoja suuremmassa mittakaavassa ilmi.
Tuolloin Nokiaa epäiltiin sekä omien työntekijöidensä että kilpailevan oululaisyrityksen Microcellin työntekijöiden yksityisten sähköpostien urkinnasta. Nokian turvallisuusosasto oli seurannut yli 400 työntekijän tietoliikennettä ja piirtänyt kahden yrityksen välisistä viesteistä kartan. Viranomaistahot kuten keskusrikospoliisi ja suojelupoliisi tiesivät Nokian toteuttamasta seurannasta.
Ajan suomalaiskäytännölle on kuvaavaa, että esitutkinnassa Nokian viestintäsalaisuuden loukkaus todettiin lieväksi ja oikeuskäsittelyn määräajankin menneen jo ohi.
Maailman suurimman matkapuhelinvalmistajan edut menivät yksityisyyden edelle. Suomen on opittava pois tuon kaltaisesta maan tavasta.
Pääkirjoitus