Muistot viiden vuoden takaisesta tsunamista ovat haalistuneet, mutta eivät unohtuneet. Hanna Kuha muistelee kuinka he viisi vuotta sitten olivat Thaimaan Khao Lakissa jouluaaton aterian jälkeen koko perhe vatsataudissa.
"Tapaninpäivään heräsimme kuitenkin terveinä. Asuin samaa huonetta veljeni kanssa ja vähän ihmettelimme, kun ikkunat huoneessa helisivät ja maa tärisi. Emme kuitenkaan kiinnittäneet siihen kummempaa huomiota eikä hotellin aamupalallakaan siitä puhuttu. Ei tullut hälytyksiä tai mitään", Hanna Kuha muistelee kohtalokkaan päivän aamua.
Perhe suuntasi aamupalan jälkeen uima-altaalle.
Auringossa loikoilun katkaisi meren outo käytös. Vesi pakeni kymmeniä, ellei satoja metrejä, mikä sai ihmiset uteliaiksi. Moni halusi nähdä ilmiön lähempää.
Myös Hannan perhe, äiti Ritva Kuha, hänen miehensä Pentti Keränen sekä veljet Kalle Kuha, 14 ja melkein neljävuotias Riku Keränen, lähtivät meren rantaan. Hannaa houkuteltiin mukaan, mutta tyttö päätti jäädä makoilemaan altaalle. Hanna Kuha näki tuolloin perheensä viimeisen kerran.
Kaikki tapahtui nopeasti. Jossain vaiheessa Hanna Kuha havahtui altaalla ihmisten kiljumiseen.
"Joku suomalainen huusi, että meri tulee ja vie aurinkotuolit mennessään. Lähdin juoksemaan muiden mukana lähellä olevaan kaksikerroksiseen taloon. Juuri kun pääsin portaisiin, takaa tuli aalto."
Hanna Kuha kertoo, että tuhon keskellä hän ei pelännyt kuolevansa eikä edes panikoinut. Hän jaksoi jopa rauhoitella yksin jääneitä pieniä lapsia.
Hanna kierteli muiden suomalaisten mukana sairaaloita muutaman päivän, yöpyi ja söi ystävällisten ihmisten avustuksella.
29. joulukuuta hän lensi kotiin. Vielä tuolloin kotona odottavilla sukulaisilla oli tieto ja toive, että koko perhe on hengissä ja palaamassa kotiin.
Tammikuun kuluessa totuus alkoi valjeta. Keskusrikospoliisin tutkijat hakivat kotoa näytteitä vertaillakseen niitä löydettyihin vainajiin. Helmi-maaliskuussa tuli tieto äidin, isäpuolen ja toisen veljen löytymisestä. Nuorempi veli löytyi kesällä.
