Kaiken päätöksenteon tulee perustua hyvään tilanneanalyysiin ja tutkittuun tietoon. Niin julkisessa toiminnassa kuin yksityisen sektorin päätöksenteossakin on näinä aikoina varaa vain parhaille ratkaisuille.
Julkista keskustelua seuratessa ei ole aina voinut vakuuttua siitä, että päätökset ovat perustuneet tietoon ja tiedon vastuulliseen hyödyntämiseen. Joskus tuntuu, että oikea tieto jää tunteiden tai eri eturyhmien lyhytnäköisten tavoitteiden jalkoihin.
Etujen ajamisessa ei välttämättä edes haluta huomioida kaikkia kokonaisuuteen vaikuttavia seikkoja, vaan tiedosta poimitaan omaa tavoitetta tukevat osat. Tunnepohjaisella mielipiteellä tai henkilökohtaisella kokemuksella on joillekin suurempi arvo kuin tutkitulla tiedolla.
Toisinaan tarvittavaa luotettavaa tietoa ei ole saatavissa, jolloin päätös jää tekijästä riippumattomasta syystä hataralle pohjalle. Ei-parhaaseen lopputulokseen johtanut päätös on päättäjillä käytössä olleen tiedon valossa saattanut olla aivan oikea.
Kansalaisten tulee vaatia, että oikeaa riippumatonta tietoa pyydetään, tuotetaan, julkistetaan ja käytetään riittävästi. Silloin päätöksenteko perustuu oikeaan tilannekuvaan ja tuottaa parhaan lopputuloksen. On myös päättäjän etu, että heihin ja heidän käytettävissään olevaan osaamispohjaan luotetaan.
Esimerkiksi Talvivaara-keskustelussa ympäristön vahingoittaminen ja sen pienemmät ja suuremmat seuraukset olivat vahvasti esillä. Vaikutti, että päätöksenteossa tasapainoiltiin hyödyn ja haitan välillä. Toisessa vaakakupissa olivat työllisyys ja positiivinen taloudellinen vaikutus lähiympäristöön. Toisessa taas ympäristökuormitus ja vaikutukset erityisesti vesistöihin.
Ympäristölupa myönnettiin varmaankin vastuullisesti oikealla tiedolla ja kaikkien vaatimusten mukaisesti, mutta kansalaiskeskustelussa epäiltiin, että ympäristöluvassa on joustettu työllisyyden ja liiketoiminnan edistämiseksi.
Missä kohtaa mentiin pieleen? Oliko kaivosalueelle kertyvä liiallinen vesi tunnistettu analyyseissa riskiksi? Oliko riittävissä määrin pohdittu mitä tapahtuu jos liuotuskasat eivät haihdutakaan tarpeeksi vettä tai sademäärät ovat huomattavasti normaaleja suurempia? Olisiko lisätieto estänyt Talvivaaran ympäristövahingot?
Olisiko päättäjillä voinut olla käytettävissään oikea riittävä tieto, jonka perusteella olisi voitu tehdä oikeat ratkaisut? Oliko tietoa vaadittu ja oliko se tuotettu riippumattomissa organisaatioissa, joissa uskalletaan tulla myös epämiellyttäviin johtopäätöksiin?
Ehkä kysymyksiin saadaan joskus vastaukset ja toivottavasti Talvivaara-kokonaisuus saadaan ratkaistua niin, että alueelle riittää jatkossakin työtä ja hyvinvointia.
Hyvin ajankohtainen keskustelu liittyy maahanmuuttoon ja erityisesti turvapaikan saaneiden henkilöiden kotiutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Mielipiteet käyvät kuumina, mutta nyt pitäisi varmistaa, että päättäjillä on luotettavaa ja riippumatonta tietoa oikeiden toimenpiteiden käynnistämiseksi keskellä erilaisten tunteiden ja kokemusten ristitulta.
Parhaat Suomeen sopivat kotouttamisen käytänteet tulisi selvittää ja ottaa käyttöön. Maahanmuuttajille on opetettava kieli, annettava riittävä ammatillinen koulutus ja heidät on otettava täysimääräisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Tulijoiden eristäminen omiksi toivottomuuden saarekkeiksi johtaisi pidemmän päälle arvaamattomiin vakaviin yhteiskunnallisiin seurauksiin.
Tässä jos jossakin on nyt pystyttävä tekemään Suomen kannalta oikeat ratkaisut, joten luotettavalle tiedolle on huutava tarve. Tulevaisuudessa voimme nimittäin kohdata vielä nykyistäkin rajumpia muuttoliikkeitä, vaikka toki toivomme, ettei niin kävisi.
Myös asiaan liittyvään kansalaiskeskusteluun olisi hyvä tuottaa uutta tietoa.
Mikä on tulijoiden merkitys huomisen menestyvässä ja kasvavassa Suomessa? Jäisikö työvoimareservimme joillakin aloilla ohueksi ilman tulijoita? Onko kotouttaminen humanitäärisen velvoitteen lisäksi investointi tulevaisuuteen?
Käykö niin, että aikanaan kotouttamisen kustannukset saadaan korkoineen takaisin verotulojen ja vähentyneiden kustannusten kautta? Miten muissa maissa on tehty ja mikä on ollut lopputulos? Miltä osin muiden maiden tilanne on vertailukelpoinen?
Kysymyksiä on paljon ja asioiden etenemiseksi oikeaan suuntaan niihin tulisi myös saada vastauksia.
Päätöksenteko on tärkeää työtä ja menestyksellinen toiminta vaatii ajantasaista tietoa. Vanhoja asioita pitää saada pois päiväjärjestyksestä, koska uusia tulee koko ajan.
Tutkijoille päätöksenteon tukeminen tiedolla tulisi olla nykyistäkin tärkeämpi tehtävä.
Tahdossa ei ole vikaa, mutta rahoittajien tulisi kannustaa siihen tähtäävää tutkimusta nykyistä enemmän.
Kirjoittaja Jouko Niinimäki on Oulun yliopiston rehtori.
Kolumni