Suomalaiset sanomalehdet ovat menettäneet asemansa julkisen keskustelun ylläpitäjinä ja mielipidevaikuttajina, arvioi Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Dennis Rundt päätoimittaja Keijo K. Kulhan kirjan julkistamistilaisuudessa torstaina.
Rundt peräsi päätoimittajilta ja sanomalehdiltä ryhdistäytymistä sekä journalismin sisällössä että sananvapauden kunnioittamisessa. Sananvapautta on alettu nakertaa jopa käräjäoikeudessa, kun Helsingissä äskettäin määrättiin aikakausilehtikustantajalle kielto kirjoittaa liikemiehen kanssa seurustelevasta ex-missistä.
"Miten on mahdollista, että suomalainen käräjätuomari ryhtyy käyttämään vastaavan julkaisijan valtaa ja muuttuu journalistiseksi vahtikoiraksi kieltämällä eräitä lehtiä kirjoittamasta nuoren naisen yksityiselämästä", Rundt paheksui.
Tapaus on pohjanoteeraus oikeudellisessa mielessä, Rundt totesi. Toisaalta se kertoo myös journalismin tasosta.
"Journalistisesti olisi hätkähdyttävää ajatella, että kyseinen käräjätuomari olisi saanut tarpeekseen meitä kaikkia aliarvioivista mitään sanomattomista jutuista muutamista nuorista naisista ja heidän silikonirinnoistaan."
Rundtin mielestä Suomessa vallitsee huono keskusteluilmasto. Sanomalehdet ja niiden päätoimittajat eivät enää edes keskustele keskenään.
"Se, että rutiininomaisesti toistetaan muutamien poliitikkojen ja vallanpitäjien mielipiteitä ja lauselmia ei riitä. Sanomalehtien pitää tänäkin päivänä toimia tavallisten ihmisten asianajajina ja yhteiskunnallisina kehittäjinä, sosiaalisina ja älyllisinä uudistajina, jotka tuovat esiin omia ajatuksia ja mielipiteitä."
Rundtin mielestä on päätoimittajien syy, jos lukija ei enää löydä hakemiaan yhteiskunnallisia elämyksiä ja jännitteitä lehdestä.
Apinalaatikosta katsottuna
Kulhan kirja "Elämää apinalaatikossa" (Edita) kuvaa päätoimittajan näkökulmasta lehdenteon vaikeuksia ja Päätoimittajien yhdistyksen vaiheita.
Kulha itse toimi pitkään Helsingin Sanomien päätoimittajana ja jatkaa nyt eläkkeelle siirryttyään vapaana historian tutkijana. Kirja kertoo, että vaikeita aikoja oli myös ennen nykyisiä murheita missien julkisuuskuvasta ja kovenevista kaupallisista paineista.
Merkillinen vaihe oli 1970-luvulla, Kulhan mukaan "suomettumisen hullut vuodet", jolloin Neuvostoliiton myötäilyllä ja ulkopoliittisen oikeaoppisuuden noudattamiselle lähes kilpailtiin.
Suomalainen itsesensuuri nousi keskusteluun, kun Carl-Gustaf Lilius kirjoitti kuuluisan artikkelinsa suomalaisesta itsesensuurista Index on Censorship -lehteen. Yksi esimerkki ilmiöstä lienee se, että peräti 18 suomalaista sanomalehteä oli linjapaperiinsa kirjannut puolueettomuuspolitiikan tai "ulkopoliitiikan virallisen linjan" edistämisen.
