Juohevasti niin kansan keskellä kuin kamerankin edessä. Leppoisaa jutustelua ilman äkseerausta. Enemmän hiipivän matala-askelista kävelyä kuin marssia. Hän on uusi poliisiylijohtajamme Mikko Paatero, tavallisen oloinen mies Kaarinasta, Varsinais-Suomesta.
Turun tori ja Aurajoen jokilaivat ovat Turun oikeustieteellisessä opiskelleelle Paaterolle tuttuja. Jokilaivoista ykköseksi hän nostaa Svarte Rudolfin, joka tunnetaan erityisesti paistetuista silakoista ja muusistaan. Laivoilla rentoudutaan mallasjuomienkin voimalla. Niitä Paatero varoittaa ottamasta yhtä jokilaivaa kohden, koska lukema menisi jo yli 15:n.
Nyt Paatero joutuu puhumaan täysin kuivin suin, siis ilman kahvia. Svarte Rudolfin kesäväki ei tarjoile mitään, koska laiva avataan virallisesti vasta kymmenen minuutin kuluttua. Kohteliaalla käytöksellään Paatero saa huolehdittua kuitenkin siitä, ettei ennen aikoja tullutta seuruetta passiteta laivasta kokonaan pois. Vaikka varsinaissuomalainen palvelukulttuuri näyttää varjopuolensa, Paatero ei provosoidu. Siitä pitävät huolen hänen sosiaalinen ja konflikteja karttava luonteenpiirteensä.
Sosiaalisuutta ja kuuntelutaitoa Paaterolle on kertynyt muun muassa kunnallispolitiikasta. Hän oli 1970-luvulla kolme vuotta Noormarkun kunnanhallituksen puheenjohtaja. Puolue oli kokoomus. Paaterosta kunnanhallituksen johtaminen on kuitenkin enemmän asioiden hoitamista kuin politikointia. Kunnanhallituksessahan on yleensä edustettuina puolueet laidasta laitaan.
Paatero on poliisi toisessa polvessa. Hänen isänsä toimi Turun ja Porin läänin poliisineuvoksena 1950-luvun lopulta 1970-luvun puoleen väliin saakka. Täsmälleen samassa tehtävässä toimi poika-Paatero vuodesta 1992 jatkaen lääninuudistuksen jälkeen Länsi-Suomen läänin poliisijohtajana aina uuteen nimitykseensä saakka. Isä- ja poika-Paatero eivät sentään hallinneet lounaisen Suomen poliisivoimia peräjälkeen, vaan heidän väliinsä ehti toisen suvun edustaja.
Molempien urakierto on kuitenkin hätkähdyttävän samanlainen. Ensin Turun yliopiston oikeustieteelliseen, sitten pikkukunnan nimismieheksi ja sieltä poliisijohtajaksi. Ja Varsinais-Suomi on paras paikka varsinaissuomalaiselle. Mikko Paatero aikoo pysyä Kaarinassa, vain vuokrakämppä pitäisi Helsingistä etsiä. Siellä asustelee valmiiksi hänen opettajatyttärensä.
Suvusta jo rasitetta
Paateron esimies on satakuntalainen sisäministeri Anne Holmlund (kok.), jota avustaa toinen Paatero ja toinen juristi, Sami Paatero, Mikko Paateron poika. Kuvio herättää kysymyksiä. Miten toimii poliisin poliittinen valvonta, ja saiko Paatero nimitykselleen sukulaisapuja Holmlundin esikunnasta omalta pojaltaan?
"Sami oli asiassa todella varovainen, ymmärrettävistä syistä. Hän pyysi kirjallisen lausunnon, ettei ole ollut missään tekemisissä nimitykseni kanssa."
Ministeriö luonnollisesti tutki ennen nimitystä, ettei Paateroitten tehtävien hoidossa ole juridisia esteitä. Mikko Paatero myös huomauttaa, ettei toiminta sisäministeriössä ole niin sisäsiittoista kuin miltä se ulospäin näyttää.
"Asioin suoraan ministerin kanssa. Tiedän asioista enemmän kuin poikani."
Tästä huolimatta Paatero myöntää, että tilanne on ainutlaatuinen ja sitä pitää seurata herkällä korvalla. Vaikka juridisesti ei ole ongelmaa, Sami Paatero ja ministeri miettivät, onko tilanne kestävä.
"Se on selvä, että vaikkei ole juridisia esteitä, niin pitää katsoa, miltä tilanne näyttää ulospäin."
Asiaa hankaloittaa sekin, ettei Holmlundilla ole kuin yksi erityisavustaja. Näin ollen mitään substanssirajauksiakaan ei voi tehdä. Jos Sami Paatero jatkaa erityisavustajana, hänelle kuuluvat myös poliisiasiat.
"Tilanne näyttää ulospäin erilaiselta kuin mitä toiminta on todellisuudessa. Asia on kuitenkin puhtaasti hänen ja ministerin välinen", Paatero sanoo. Hänen pojallaan on vakinainen virka puolustusministeriössä.
Paatero haluaa poliisilta avoimuutta ja läsnäoloa. Poliisi ei saa olla pelkkä instituutio, vaan sillä pitää olla kasvot kylissä ja valtakunnassa, jossa ykköskasvo on hän itse. Läsnäolo takaa hänen mukaansa luottamuksen poliisin ja kansalaisten välillä.
"Poliisiin kohdistuva luottamus ei säily ilman hajautettua järjestelmää. Poliiseja ei voi liikaa keskittää", entinen Noormarkun nimismies linjaa.
Tahtoa vaan ei rahaa
Nyt tilanne on kuitenkin se, että etenkin pohjoisessa Suomessa ja saaristossa poliisin matka alueen laidalta toiselle voi kestää tunteja. Paatero myöntää ongelman, mutta rahaa asian kuntoon laittamiseksi ei ole tarpeeksi. 15 miljoonan euron kehyslisäys ensi vuodelle takaa Paateron mukaan sen, ettei tilanne sentään heikkene.
Poliisin resurssointi onkin Paaterolle tuttua. Hän johtaa asiaa pohtivaa työryhmää. Sen pitäisi saada työnsä valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä. Paatero sanoo, ettei hän "kinua" lisärahaa, vaan haluaa muistuttaa vain muutamasta tosiasiasta.
"Mielenkiintoista on se, että Ruotsissa on jo tehty päätös lisätä poliiseja muutamalla tuhannella ja Norjassa on valmistunut mietintö, joka tähtää samaan. Minua kiinnostaa, mikä on peruste, että Suomessa ajateltaisiin toisella tavalla", Paatero aprikoi laittaen painetta poliitikoille.
Rahan lisäksi Paatero ajaa poliisiin hallinnon uudistusta. Sen tarkoituksena on tehostaa hallintoa ja muita tukitoimia, jotta poliisitoimintaan, erikoistuneeseen ja peruspoliisityöhön, riittäisi rahaa.
"Se on ennen kaikkea hallinto- ja johtamisremontti."
Tämä tarkoittaa esimerkiksi poliisin palvelupisteiden karsimista. Paateron mukaan poliisin olisi pyrittävä muiden viranomaisten kanssa yhteispalvelupisteisiin. Se säästäisi mutta kuitenkin takaisi läsnäolon haja-asutusalueillakin. Poliisille riittää entisen 200 neliön sijaan pari huonetta.
Tätä Paateron mallia on jo ehtinyt kritisoida Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen (Suomen Kuvalehti11.7.). Hänen mukaansa malli heikentää poliisipalveluita.
Supo valittakoon
Poliisiylijohtajan alaisuuteen kuuluu myös suojelupoliisi (supo). Sielläkin naruja vetää Varsinais-Suomessa vaikuttanut, entinen Holmlundin erityisavustaja Ilkka Salmi. Hänen pitää päättää parin viikon kuluessa, aikoo supo valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka mukaan toimittajalle on luovutettava niin sanottu Tiitisen lista. Jos päätös saa lainvoiman, lista päätyisi supon kassakaapista julkisuuteen.
Paatero toivoo, että supo valittaisi Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Näin asiaan saataisiin lopullinen linjaus.
"Valituksella on puolensa, koska silloin tiedetään lopullinen päätös, jota kaikki noudattakoot. Uskon, että päätös kho:sta tulisi nopeasti", Paatero sanoo, mutta painottaa asian olevan täysin supon omissa käsissä.
Hän ei ota suoraan kantaa siihen, olisiko lista pitänyt jo aiemmin julkistaa. Paatero kuitenkin arvioi, että nykyinen, salaamiseen päätynyt linjaus on vienyt turhasti voimia.
"Prosessi on vienyt valtavasti energiaa monelta taholta. Jos tämä olisi saatu nopeammin pois päiväjärjestyksestä, se olisi ollut kaikkien etu."
