Suomalaiset ovat tottuneita etsimään vaivoihinsa apua internetistä. Googlettamalla löytyy nopeasti informaatiota melkein mistä tahansa oireesta. Perinteiset lääkärikirjat antavat nettiin verrattuna suppeasti ja usein myös vanhentunutta tietoa.
Tilastokeskuksen vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan 62 prosenttia 16--74 -vuotiaista suomalaisista internetin käyttäjistä on etsinyt terveystietoa netistä.
Australialaislääkärit eivät tykkää ilmiöstä, jos uutisiin on uskominen. He ovat huolissaan netin käytön yleistymisestä sairauksien itsediagnosoinnissa ja muistuttavat, ettei diagnoosia voi tehdä internetissä.
Oireiden selvittäminen nettihakujen avulla johtaa usein vääriin tulkintoihin. Huolestunut potilas tarttuu herkästi pahimpaan vaihtoehtoon ja kuvittelee, että juuri hänen oireidensa takaa paljastuu vakava tauti. Netti ruokkii luulosairautta.
Australian lääkärien mielestä googlaus vaikeuttaa lääkärin työtä. Yhä useammin lääkäri joutuu käyttämään osan vastaanottoajasta potilaan vakuutteluun siitä, ettei netistä löytynyt diagnoosi tule kysymykseen. Juuri tämän potilaan päänsärky ei johdu aivokasvaimesta, vaan jumissa olevasta niskahartiaseudusta.
Terveystietoa löytyy netistä runsaasti, ja tiedon laatu vaihtelee laidasta laitaan. Lisäksi tieto on sirpaleista ja hajallaan eri paikoissa: sairaanhoitopiirien, terveyskeskusten, potilasjärjestöjen, tutkimuslaitosten, valtion organisaatioiden, yritysten ja kansalaisten sivustoilla.
Epäluotettavaa informaatiota on tarjolla paljon. Netissä hoito-ohjeita jakavalla ei ole aina riittävää tietopohjaa sairauksista. Kuka tahansa voi esiintyä ammattilaisena.
Neuvot eivät aina perustu kunnolla tutkittuun tietoon. Virallisia hoitosuosituksia kritisoivalla saattaa olla oma lehmä ojassa: nettiä käytetään oman tuotteen myynnin edistämiseen.
Tekijänsä taloudellista etua ajava sivusto voi näyttää luotettavalta tutkimuslähteineen. Kun näitä alkuperäislähteitä tutkii, ne eivät aina tuekaan sivustolla esitettyjä väittämiä. Harva avaa linkkiä alkuperäislähteeseen ja lukee sen tieteellistä, englanninkielistä tekstiä.
Valveutunut kävijä kuitenkin löytää netistä ajan kanssa laadukasta terveystietoa. Hälytyskellot soivat herkästi, jos sivuston tai tiedon lähdettä ei löydy.
Suomalainen osaa myös suhteuttaa eri tavoin yliopiston ja vaikkapa lääkeyhtiön jakaman terveysinformaation.
Netti on lisännyt potilaiden tietoisuutta terveysasioista. Ei kai se voi olla paha asia?
Kun potilas on hankkinut oireistaan lisätietoa jo ennen vastaanotolle menoa, hän voi keskustella vaivastaan asiantuntevammin lääkärin kanssa.
Netti voi myös vähentää turhia lääkärikäyntejä, jos vastaus ongelmaan löytyy sieltä ja potilas vakuuttuu, ettei syytä huoleen ole. Joskus riittää, että asiasta kysyy verkkotohtorilta.
Netistä on hyötyä myös sen jälkeen kun lääkäri on tehnyt diagnoosin. Vastaanotolla on harvoin aikaa keskustella vaivasta syvällisesti, eikä potilas osaa heti kysyä kaikkea. Kysymykset tulevat mieleen vasta pikku hiljaa kotona, kun potilas on hetken sulatellut diagnoosia.
Sairauksista löytyy netistä paljon tietoa uusimpine hoitovaihtoehtoineen. On potilaan etu tietää, miten eri keinoin hänen vaivaansa voidaan hoitaa ja miten hoidot ovat kehittymässä. Näin hän ehkä osaa myös vaatia parasta hoitoa.
Netissä voi kohdata saman diagnoosin saaneita keskustelupalstoilla. Siellä voi saada kokemustietoa, joka voi olla toisenlaista kuin ylhäältä päin annettu viranomaistieto.
Tietoa monista lähteistä kaivavat potilaat eivät enää usko kaikkea, mitä auktoriteetti sanoo. Asiaan kuin asiaan löytyy myös poikkeava näkökulma. Tämä voi olla haastava tilanne silloin kun lääkäri on oikeassa -- ja yleensä hän kuitenkin on.