Nopeusmittari pongahtaa herkästi kolmensadan hujakoille, solisluut paukahtelevat poikki melkein yhtä usein kuin pienten puiden oksat myrskytuulessa ja asfaltti-ihottuma käy ammattitaudista.
Ensimmäisenä mieleen juolahtaa ajatus: hullujen hommaa.
Totuus on kuitenkin toisenlainen.
Toki suonistossa pitää virrata ripaus rämäpäisyyttä, jotta on ylipäätään mahdollista ajaa kilpaa ratamoottoripyöräilyn Suomen kuninkuusluokassa, Superbikessa.
"Ei minua pelota", ainoana pohjoissuomalaisena sarjassa ajava Markku Visuri, 29, varmentaa.
"Tietenkin tiedostan, että paha kaatuminen saattaa sattua kenelle tahansa ja milloin tahansa. Riskipaikat pystyy kuitenkin pelaamaan aika hyvin pois, jos malttaa käyttää maalaisjärkeä", Visuri jatkaa.
Tavoitteet heti korkealla
Miehen oma kaatumisriski on tänä suvena huomattavasti suurempi kuin vuosi sitten, jolloin hän kilpaili B Superbike -luokassa. Sarjavaihdoksen myötä ajovauhti kasvaa jopa usealla sekunnilla tiivistempoista ratakierrosta kohden.
"Kyllä minua hiukan pelottaa, että vauhtia on tullut noin paljon lisää. En pelkää varsinaista ajoa, mutta silloin kun joku kaatuu kilpailussa, niin aina ensimmäisenä toivoo, että toivottavasti ei vain ollut oma mies", Markku Visurin Anne-vaimo puntaroi.
Visurin viime kausi sujui melko lailla nappiin B Superbike -luokassa, sillä mies pääsi kauden päätteeksi pokkaamaan pronssisen pystin. Hyvät suoritukset poikivat myös siirron valtakunnan eliittisarjaksi tituleerattuun Superbike-luokkaan.
"Yleensä menee niin, että B-luokasta tulevat ajajat ovat avauskaudellaan A-luokan hännillä. Itse aion kuitenkin taistella keskikastissa eli tavoitteeni on mahtua kokonaiskilpailussa kymmenen sakkiin", Visuri tiivistää.
Testit lupaavat hyvää
Oululaisajajan kovalle tulostavoitteelle on luotu ahkerasti pohjaa koko talven ajan. Visuri uskoo, että ankara fyysinen kuntotreeni ja tammikuussa Espanjaan tehty ajoleiri poikivat toivottua tulosta viikonloppuna alkavalla kilpailukaudella.
"Testiajat ainakin lupaavat todella hyvää. Olen pystynyt parantamaan aikaani sekuntitolkulla monella radalla."
Lupaavista harjoituksista huolimatta Mäntylän kaupunginosassa asuva rämäpää pitää jalkansa tiukasti maan pinnalla. Taivaalta on turha lähteä metsästämään kuuta uhon kera.
"Tässä luokassa ovat mukana kaikki parhaat Suomessa ajavat kuskit. Esimerkiksi vanha sotaratsu Erkka Korpiaho on niin uskomattoman taitava kaveri, ettei hänen menoaan voi muuta kuin ihailla. Olisi hyvä, jos hänen perässään pysyisin edes muutaman kierroksen verran", Visuri naurahtaa leppoisasti.
Kukkaronnyörit kovilla
Huipputasolla ratamoottoripyöräily ei ole halpaa huvia - ei ainakaan Suomen rajojen sisäpuolella.
"Uskaltaisin väittää, ettei kukaan pysty tekemään touhua täällä kokonaan sponsoritulojen varassa. Töitä on pakko paiskia talven ajan, että rahat riittävät", Visuri tuumii.
Hänen ja vaasalaisen Christian Glasbergin edustaman GV Racing teamin kausibudjetti pyörii vajaan 20 000 euron tuntumassa. Reilu kolmasosa tuosta summasta tulee suoraan kuljettajien omasta pussista. Mekaanikot ja muut tärkeät taustahenkilöt toimivat talkoohengellä.
"Tähän on nyt viimeisten vuosien aikana upotettu niin paljon rahaa ja aikaa, että myös tavoitteiden täytyy olla korkealla. Vuoden päästä tarkoitukseni on ajaa koko PM-kiertue."
"Niin, ja olisihan se kivaa kiertää muutaman vuoden päästä myös EM-sarjaa", Visuri lopettaa mairea hymy huulillaan.
Ratamoottoripyöräilyn SM-sarjan ensimmäinen osakilpailu ajetaan viikonvaihteessa Alastaron moottoriradalla.