Korkeakoulujen pääsykokeiden poisto lähes tykkänään voisi aiheuttaa enemmän uusia ongelmia kuin poistaa nykyisiä. Ilman kokeilua ei uudistukseen pidä lähteä.
Siirtyminen ylioppilas- ja ammattitutkintojen jälkeen korkeakouluihin tapahtuu Suomessa viiveellä. Uusista korkeakouluopiskelijoista noin puolet on alle 21-vuotiaita ja viidennes yli 26-vuotiaita. Ammattikorkeakoulututkinto saadaan kokoon 25 ikävuoden paikkeilla ja yliopistojen ylempi korkeakoulututkinto 27-28-vuotiaana.
OECD-maista vain ruotsalaiset ja tanskalaiset aloittavat korkeakouluopinnot vanhempina. Toisessa ääripäässä ovat Korea ja Japani, joissa 80 prosenttia uusista opiskelijoista on korkeintaan 20-vuotiaita.
Kun Suomen kansantalouden kantokyky vaatii pakosta työurien pidennystä, on opetusministeriö tehnyt radikaalin esityksen siitä, miten korkeakouluopintojen aloitusikää saataisiin pudotettua: poistamalla pääsykokeet lähes tykkänään. Yliopistoihin ja korkeakouluihin haettaisiin yhteishakuna pääosin ylioppilas- ja ammattitutkinnon arvosanoilla, ilman pääsykoevaihetta.
Pääsykokeisiin on meillä kiistatta liittynyt ongelmia. Niiden sekamelska on melkoinen. Eri yliopistojen saman alan koulutusohjelmiin pyritään erilaisia kirjapinoja pänttäämällä. Näin pyrkijöille saadaan pakkomyytyä mahdollisimman paljon pääsykoekirjoja.
Joillekin koulutusaloille on vaikea päästä muuten kuin kalliiden valmennuskurssien kautta. Tämä korkeakoulujen ovenpieliin pesiytynyt liiketoiminta on asettanut varakkaista ja köyhistä perheistä tulevat nuoret eriarvoiseen asemaan. Harva suree, jos tämä bisnes hiipuu.
Tuoreet ylioppilaat taas ovat alakynnessä aiempiin ylioppilaisiin nähden, koska jälkimmäiset pääsevät jo lukemaan pääsykokeisiin, kun abiturientit vielä pänttäävät yo-kokeeseen.
Jos yliopistoon pääsee ylioppilas- tai ammattitutkintotodistuksella, koulutusputken imu ei heikkenisi lukion jälkeen. Näin tuntuu ministeriön logiikka kulkevan. Esitys on ilmeisesti jo saanut vihreää valoa koko hallitukselta.
Ennen lopullista päätöstä hallituksen soisi kuitenkin vielä miettivän hetken. Olennaista on arvioida sitä, nopeutuisiko opiskelemaan lähtö todella, sekä sitä, mitä työuran mitalle todella tapahtuisi.
Jos korkeakouluihin pyritään ylioppilastodistusten perusteella, se tuo yhä kovemmat paineet lukiota käyvien teini-ikäisten niskaan. Uudistus johtaisi siihen, että uravalintoja pitäisi pystyä tekemään alaikäisen elämänkokemuksen pohjalta.
Ministeriön työryhmä puhuu lukioiden "tavoitteellisesta opinto-ohjauksesta". Kuulostaa epäilyttävältä. Eikö kuitenkin annettaisi nuorten itse päättää elämänurastaan sitten kun he ovat siihen kypsyä. Kaikki eivät ole siihen valmiita vielä 18-vuotiaanakaan.
Pääsykokeiden etu on siinä, että ne kertovat nuorelle kouriintuntuvasti sen, millaiselle alalle hän on todella pyrkimässä. Samalla pääsykoe mittaa motivaation päästä tuolle alalle. Jos jaksaa lukea, motivaatio lienee kunnossa.
Opetusministeriön esittämien lääkkeiden käyttöönotto voisi johtaa siihen, että nuoret tekisivät nykyistä enemmän virheellisiä uravalintoja ja vaihtaisivat sitten opiskelualaa. Se taas lyhentäisi työuraa.
Nykyistä massiivista pääsykoepöheikköä on kyllä syytä raivata. Se voidaan kuitenkin tehdä ilman, että kokeet kokonaan poistetaan.
Esitettyä uudistusta pitäisi ehdottomasti kokeilla ensin pilottihankkeessa. Se antaisi tukevamman pohjan päättää, onko pääsykokeista järkevää luopua kokonaan.