Suomen asettama tavoite puolittaa fosfori- ja typpipäästöt 1990-luvun alun tasosta vuoteen 2005 mennessä ei tule toteutumaan. Suurin syy tähän on, että merkittävin päästöjen tuottaja maatalous ei saa omaa sarkaansa niitetyksi.
Maataloudessa on tehty hartiavoimin töitä vesiä rehevöittävien päästöjen saamiseksi kuriin, mutta tulokset ovat vielä varsin vaatimattomat. Tutkimuspäällikkö Seppo Rekolainen Suomen ympäristökeskuksesta arvioi kuluvan vielä pitkä aika ennen kuin EU-kauden alussa aloitetut työt kantavat toivottua hedelmää.
Tuntuvista toimenpiteistä huolimatta "ei olla menty sinne päinkään", Rekolainen väittää. Tosin hän myöntää, että merkit ovat ristiriitaisia ja arvelee, että ehkä typen ja fosforin määrä maataloudesta vesiin ei kuitenkaan lisäänny enää.
Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesipäästöjä on vähennetty reilusti. "Niissä se on helpompi hoitaa, koska on vain muutama putki, joiden päähän täytyy panna putsari. Maataloudessa on 70 000 viljelijää ja joka pelto-ojasta tulee jotain. Siihen ei ole poppakonstia."
Pelloilla on paljon ylijäämäfosforia. Vaikka lannoitettaisiin vähemmän, ennen kuin kaikki ylijäämä purkautuu, vie se oman aikansa. Seppo Rekolainen puhuu kymmenistä vuosista. Se, että vuodelle 2005 asetettu tavoite voitaisiin saavuttaa edes pitkän ajan kuluessa, toimia pitäisi hänen mukaansa tehostaa - kohdentaa nykyistä tarkemmin niille tiloille, missä ongelmia on eniten.
"Nyt pitää saada jokaiselle jotakin, koska samalla hoidetaan tukiasioita. Ympäristötukea menee sinnekin, missä siitä ei ole suurta hyötyä ympäristön kannalta."
Rahaa on riittänyt
Suomen maatalous saa tänä vuonna 1,2 miljardia euroa tukea, josta neljännes on osoitettu ympäristötukeen. "Siinä mielessä asiat ovat hyvin, että rahaa suojelutoimiin on ollut saatavilla viimeisen kymmenen vuoden ajan", Rekolainen toteaa.
Rahalla on saatu aikaan monenlaisia toimenpiteitä: on estetty lannan ajo jäätyneeseen maahan, rakennettu suojakaistoja jokien ja järvien rannoille, vähennetty lannoitteiden määrää ja tehty monia muita toimia. "Ennen paikat olivat siivottomassa kunnossa", myöntää Peltomaan tilan isäntä maanviljelijä Arto Rautio Alavieskasta.
Vaikka EU ei olisi saanut mitään muuta hyvää aikaan, Arto Rautio antaa unionille kiitosta ympäristöä kohtaan osoittamasta huolesta. "Enää eläinten lantaa ja virtsaa ei levitetä niin kuin ennen jäätyneeseen maahan, mistä se valui suoraan jokeen."
Ei ylivoimaista
Kalajoen varrella sijaitsevaa yli 20 lehmän lypsykarjatilaa isännöivä Rautio pitää varmana, että ympäristön hyväksi tehdyt työt alkavat purra jossain vaiheessa. "En ole biologi, mutta tottakai veden täytyy puhdistua, kun lanta ja virtsa eivät valu enää suoraan jokeen. Sanoohan sen maalaisjärkikin."
Raution mielestä ympäristötuen ehtoihin sitoutuminen ei ole ylivoimaista, onhan niiden vaatimiin investointeihin saatu suoraa tukeakin. Tila saa erityistukea tarkennetusta lannoituksesta. Tämä edellyttää lannoitussuunnitelmaa ja tarkkaa kirjanpitoa lannoiteostoista.
Maanviljelijöistä yli 90 prosenttia on sitoutunut ympäristötuen ehtoihin. Heistä Seppo Rekolainen arvioi yli 95 prosentin noudattavan sääntöjä. "Se on hyvä tulos eikä se, ettei ympäristötavoitteita saavuteta, ole kiinni lusmuilijoista."
Tehotalous uhkana
Uusia temppuja vesien suojelemiseksi ei ole tiedossa. Parhaillaan tutkitaan suorakylvön (sadon korjuun jälkeen peltoa ei muokata, vaan kylvö tehdään sänkipellolle) merkitystä ja vaikutusta. Vaikka tämänhetkisen tiedon mukaan se näyttää lupaavalta, Rekolainen sanoo lisää tutkimustietoa vielä tarvittavan ennen kuin sitä voitaisiin laajassa mitassa suositella.
Tilojen koon kasvun Rekolainen sanoo merkitsevän viljelyn voimaperäistymistä. Jäljelle jäävät tehoviljelijät, jotka haluavat saada tuoton mahdollisimman tehokkaasti.
EU:ssa vuonna 2000 voimaan tullut vesipuitedirektiivi panee jäsenmaat asettamaan uudet tavoitteet vuodelle 2015. Tavoitteiden on määrä olla valmiina vuonna 2006.