OULU Teollisuuden päästöt ovat vähentyneet voimakkaasti parin viime vuosikymmenen aikana, vaikka teollisuuden tuotanto on koko ajan kasvanut. Suomen ympäristökeskuksen tiistaina julkaiseman tutkimuksen mukaan myönteinen kehitys on sekä tiukentuneiden ympäristölupien että teollisuuden omien toimien ansiota.
"Lupajärjestelmän keskeistä antia on ensinnäkin se, että luvat ovat selkeästi viestittäneet, että tiettyjä päästöjä pitää saada alaspäin ja tässä on myös onnistuttu. Toinen vähintään yhtä tärkeä tekijä on ollut se, että meidän lupajärjestelmämme ovat perustuneet avoimuusperiaatteeseen. Kuka tahansa voi saada tietoa mistä tahansa tehtaasta, ja tämä on edistänyt julkista keskustelua päästöistä ja saanut luovia ihmisiä kehittämään ratkaisuja ympäristökuormituksen vähentämiseksi", sanoo ympäristökeskuksen ohjelmajohtaja Mikael Hildén.
Ympäristökeskuksen tutkimuksessa arvioitiin ympäristöpolitiikan keinojen toimivuutta massa- ja paperiteollisuudessa sekä kemianteollisuudessa.
Hildénin mukaan tulokset soveltuvat keskeisiltä osin myös muille teollisuuden aloille ja voidaankin sanoa, että ilman nykyistä lupajärjestelmää tilanne olisi Suomessa paljon nykyistä huonompi.
"Jos kuvitellaan sellaista tilannetta, että meillä ei Suomessa olisi ollut mitään ympäristönsuojelumääräyksiä, uskaltaisin väittää, että päästöjen taso olisi meillä heikompi kuin mitä se tänä päivänä on", Hildén sanoo.
Teollisuudessakin viranomaistoimien tehokkuus myönnetään.
"Tietenkin asiakkailta tulee kommentteja ja esityksiä erilaisista toimista ja meillä on olemassa myös omat laatujärjestelmät, jotka aika pitkälle ohjaavat käytännössä, miten ympäristöasioita hoidetaan. Mutta edelleen luvat ja määräykset ovat keskeisimpiä, koska ne pitkälle määräävät sen toimintatason, missä tehtaalla liikutaan", myöntää ympäristönsuojeluinsinööri Sulo Alaraasakka Stora Enson Veitsiluodon tehtaalta.
Sanelun sijasta
keskusteluja
Veitsiluodon tehtailla ollaan parhaillaan tekemässä miljoonia euroja maksavia investointeja, joilla parannetaan laitoksen vesipäästöjä. Investoinnit liittyvät vuonna 2004 voimaan tuleviin tehtaan uusiin lupaehtoihin, mutta Alaraasakan mukaan tehtaalla ei tehdä töitä millään väkipakolla vaan yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa ja tehtaan omiin raameihin sovittaen.
"Koska ympäristön hyväksi tehdyt investoinnit ovat kalliita, niin tapauskohtaisen harkinnan avulla voidaan odottaa esimerkiksi jotain isompaa uusintavaihetta tehtaalla ja päättää yhteistuumin, että ympäristötyö tehdään vasta siinä vaiheessa. Yhteistyö ympäristöviranomaisten kanssa on jatkuvaa ja näistä asioista keskustellaan avoimesti. Vaikka viranomainen itsenäisesti lupaehdoista päättää, niin se kuulee kuitenkin meitä", Alaraasakka kiittelee.
Hildén myöntää, että tutkimuksen perusteella eri osapuolien välillä käytävät avoimet keskustelut ovat erinomainen keino ympäristöpäästöjen vähentämisessä.
"Järjestelmät itsessään ovat synnyttäneet aika laajoja yhteistyöverkostoja, joissa käydään keskusteluja. On tärkeää, että viranomaiset ja teollisuus oppivat kommunikoimaan keskenään, näkevät eri näkökulmia ja löytävät uusia ratkaisuja", Hildén korostaa.
Suomi on ajanut ympäristölupien avoimuusperiaatetta myös Euroopan unionissa. Vaikka komissio ja jäsenmaat ovat allekirjoittaneet avoimuutta tukevan Århusin sopimuksen, on käytäntö vielä monissa maissa kaukana suomalaisesta järjestelmästä.
Ympäristökeskuksen ohjelmajohtajan mukaan avoimuuden tarve korostuu entisestään, kun unioni laajenee itään päin.
"Eri järjestelmien uskottavuus liittyy siihen, että kuka tahansa voi saada informaatiota. Emme voi mennä siihen, että luvat olisivat teollisuuden ja viranomaisten välinen kahden kauppa. Avoimuus on ainoa tapa saada uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä aikaiseksi varsinkin entisissä Itä-Euroopan maissa, joissa on totuttu siihen, että epäillään kaikkea virallisesti julistettua", Mikael Hildén nauraa.