Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ohjaa Suomea vähäpäästöiseksi maaksi, ilmastonsuojelun edelläkävijäksi. Yleisen ajattelutavan kääntäminen on iso mutta välttämätön urakka.
Valtioneuvosto käsittelee tänään torstaina tulevaisuusselontekoa, jossa linjataan pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Tavoitteena on vähäpäästöinen Suomi vuonna 2050.
Jos selonteko hyväksytään, pääministeri Matti Vanhanen ja tekstin laatimista johtanut valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija, vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen pitävät iltapäivällä tiedotustilaisuuden sen sisällöstä.
Selonteko on poikkeuksellinen. Sitä on valmisteltu pitkään ja hartaasti, nykyisen hallituksen alusta asti. Tynkkysen johdolla on koottu kasapäin oheis- ja taustamateriaalia. Mutta poikkeukselliseksi työtä ei tee valmistelun laajuus, vaan lopputuloksen sisältö.
Tavoitteeksi asetetaan vähäpäästöinen Suomi, mikä tarkoittaa vähintään 80 prosentin päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tätä ennen Suomen tavoitteet ovat olleet paljon vaatimattomampia.
Kesällä hyväksytty ilmasto- ja energiastrategia etsii tapoja toteuttaa Suomessa EU:n päätöksiä 20 prosentin vähennyksistä vuoteen 2020 mennessä. Siinä yhteydessä on eniten tuskailtu unionin asettamaa uusiutuvan energian tavoitetta, 38 prosentin osuutta.
Strategiassa on myös alustavasti pohdittu, kuinka Suomi kiristää vähennykset 30 prosenttiin. Se taso on EU:n lupaus, jos Kööpenhaminan ilmastokokous joulukuussa päätyy riittävän kattavaan ja kunnianhimoiseen kansainväliseen sopimukseen.
Tähän asti Suomen ilmastopolitiikka on seuraillut EU:n linjauksia. Nyt niistä ensimmäisen kerran irtaudutaan katsomaan itse eteenpäin, mikä on tervetullut käänne Suomen varsin passiiviseen ilmastopolitiikkaan.
80 prosentin vähennys on raju, sillä se käytännössä edellyttää Suomen irtautumista fossiilisista polttoaineista. Tosiasiassa kuitenkin juuri tämä on se taso, josta ilmastoneuvotteluissa muutenkin tällä hetkellä puhutaan teollisuusmaiden osalta. Siihen esimerkiksi sitoutui sanallisesti rikkaiden teollisuusmaiden ryhmä G8 heinäkuun kokouksessaan.
On todennäköistä, että lähivuosina keskustelu menee tätäkin pidemmälle: aletaan puhua negatiivisista päästöistä, hiilidioksidin poistamisesta ilmakehästä. Ilmastotieteen varoitukset muuttuvat koko ajan dramaattisemmiksi.
Selonteko esittää Suomelle neljää vaihtoehtoista polkua, joilla päästövähennyksiin päästäisiin. Mikään niistä valinnoista ei romuta suomalaista elämää. Tavoitteena on myös uittaa tavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan, oli hallituspohja sitten mikä tahansa.
On hyvin mahdollista, että selonteko jää yhdeksi tämän hallituksen tärkeimmistä linjauksista. Tähän asti Suomen kansalliset tavoitteet, kansallinen keskustelu ja konkreettiset teot ovat olleet jälkijunassa vaikkapa muihin pohjoismaihin verrattuna. On aivan kuin muuttuvaan todellisuuteen ei olisi täysin havahduttu.
Kööpenhaminan ilmastokokouksen onnistuminen on yhä veitsenterällä. Sen tueksi tarvitaan juuri nyt kannustavia kansallisia esimerkkejä. Jos Suomi oikeasti siirtyy sivustakatsojasta edelläkävijäksi, siitä on hyötyä sekä kansainväliselle yhteisölle että Suomelle itselleen. Ilmasto- ja ympäristöteknologia voi hyvin jatkossa olla Suomen suuri vahvuus, sillä teknologian väistämätön murros avaa samalla valtavat uudet markkinat.