Keskiviikkona alkavaa paaston aikaa vietetään enemmän ortodoksisen kuin luterilaisen kirkon perinteessä, mutta viime vuosina myös jälkimmäisen piirissä paaston viettäminen on yleistynyt.
Kiimingin ja Haukiputaan seurakunnissa alkavat kokoontua tuhkakeskiviikkona kristillisen paaston ryhmät, tänä vuonna kolmatta kertaa. Lähetyssihteeri Helena Ylimaulan ideoimiin ryhmiin on aikaisemmin osallistunut kymmenkunta henkilöä kuhunkin.
Kiimingin seurakunnan diakonissa Ulla Junttila kertoo, että ryhmissä ei tarvitse sitoutua välttämättä fyysisesti paastoamiseen tai ruokavalion keventämiseen. Tärkeintä on hengellinen paasto. Jokainen voi osallistua täysin omien toiveidensa mukaan.
Paasto päättyy 40 päivän kuluttua ensimmäisenä pääsiäispäivänä, eli sunnuntaina 16. huhtikuuta. Ryhmissä kokoonnutaan eri teemoilla puolisen kymmentä kertaa. Teemoja ovat esimerkiksi kiireen tuolla puolen, tuhlaajapojan paluu ja herran palvelijatar.
"Paasto on vapaaehtoista luopumista sellaisesta, johon meillä on lupa ja oikeus, mutta josta me luovumme jonkun paremman vuoksi. Paastossa on kyse mielemme, sielumme ja ruumiimme puhdistamisesta syvempää ja rikkaampaa elämää varten", Junttila sanoo.
Jotkut ovat nestepaastolla jonkin aikaa ennen pääsiäistä. Oulun evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän oppilaitospastori Ulla Säilä kertoo paastonneensa opiskeluajoistaan lähtien, ja paastoon kuuluu aina viikon tehokas neste.
"40 päivän ajan koetan muutenkin välttää tiettyjä ruokia ja olla esimerkiksi puhumatta kenestäkään takanapäin. Paasto antaa tilaa hiljaisuudelle ja rukoukselle", Säilä sanoo.
Tuiran seurakunnan nuori pastori Stiven Naatus innostui nyt kokeilemaan paastoamista ensimmäistä kertaa.
Hän aikoo lopettaa lihansyönnin ja makeiset 40 päivän ajaksi, ja se täytyy pitää, kun on tullut luvattua.
"Ensimmäinen tavoite on viettää hieman terveellisempää elämää."
"Toinen asia on luopua jostakin mieluisasta. Välillä on hyvä miettiä, mistä voi olla valmis luopumaan. "Makeisista luopuminen ei ole minulle iso asia", Naatus sanoo.