Turveteollisuusala odottaa lähes pelonsekaisin tuntein kauppa- ja teollisuusministeriön esityksiä EU:n päästökauppadirektiivin toimeenpanosta. Pahimmassa tapauksessa turveteollisuus menettää kilpailukykyään niin, että se puolittuu. Pohjois-Suomelle se tarkoittaisi satojen työpaikkojen menetystä.
"Mitään tarkkaa ennustetta tämän teollisuudenalan tulevaisuudesta on mahdotonta vielä sanoa, kun niin monet asiat ovat auki. Ei tiedetä kauppaan tulevien päästöjen hintatasoa eikä monia muitakaan mekanismeja. Selvä uhka turveteollisuudelle päästökauppa kuitenkin on", sanoo Turveteollisuusliiton toimitusjohtaja Raimo Sopo.
Liitossa on laskettu, että ilman uusia vero- tai muita tukitoimia ja 20 euron hiilidioksiditonnin hinnalla päästökauppa vähentää turpeen käyttöä noin kolmanneksella.
Kyseessä on vain yksi esimerkkilaskelma. Hiilidioksidin päästöhinnan on arvioitu asettuvan johonkin 5-30 euron välille tonnilta.
Kolmanneksen vähennys merkitsisi liiton laskelman mukaan noin 1 000 miestyövuoden vähennystä alalta. Koska turpeen tuotanto on vahvasti keskittynyt Pohjois-Suomeen, työpaikat vähenisivät pohjoisessa usealla sadalla.
"Pahimmassa tapauksessa turpeen käyttö saattaa vähentyä jopa alle puoleen nykyisestä. Kaikkein suurin uhka on Haapaveden kaltaisilla lauhdevoimalaitoksilla", Raimo Sopo toteaa.
Päästökaupan kahtena ensimmäisenä vuonna 2005-2007 ei uskota tulevan suuria muutoksia polttoaineiden keskinäiseen kilpailukykyyn.
Kauppa alkaa purra voimakkaammin vuosina 2008-2012, jona aikana Kioton ilmastosopimuksen mekanismien pitäisi astua voimaan.
Niillä tähdätään hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen vuoden 1990 tasolle.
Alle 20 megawatin tehoisia laitoksia päästökauppa ei koske. Se tarkoittaa sitä, että pienten kuntien kaukolämpölaitoksiin uudistus ei vaikuta.
Turvetta ei voi
korvata puulla
Perussyy turpeen kilpailukyvyn heikkenemiselle on se, että turve katsotaan täysin fossiiliseksi polttoaineeksi. Sen poltossa syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat päästökauppadirektiivissä jopa hieman suuremmat kuin kivihiilellä.
Sen sijaan puun poltossa ei kokonaispäästöjen kannalta katsota syntyvän lainkaan hiilidioksidipäästöjä, koska tilalle kasvava uusi metsä muodostaa vastaavasti hiilidioksidinielun, joka vähentää kasvihuonekaasuja ilmakehässä.
Puun poltto sinänsä vapauttaa hiilidioksidia jopa enemmän kuin turpeen poltto.
"Olemme yrittäneet vaikuttaa siihen, että turve katsottaisiin hitaasti uusiutuvaksi polttoaineeksi. Turvesuon jälkikäyttö esimerkiksi metsittämällä synnyttää samalla tavoin hiilidioksidinieluja kuin metsien uudistaminen", Raimo Sopo mainitsee.
Turveteollisuuden ponnistelut ovat kuitenkin olleet tähän saakka tuloksettomia.
Puun energiakäyttö on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt, ja siihen ohjaa myös päästökauppajärjestelmä. Pohjois-Suomessa puun käyttöä on lisätty erityisesti turvekattiloiden lisäpolttoaineena.
"Puu ei missään tapauksessa voi kokonaan korvata turvetta, vaikka sen osuus lisääntyykin. Puun ja energiajätteen osuus voi meillä nousta enintään 20-30 prosenttiin", sanoo Oulun Energian toimitusjohtaja Tapani Kurkela.
Turpeen edut puuhun verrattuna ovat sen teollisessa tuotannossa, varmassa saatavuudessa ja myös polttotekniikan kehittyneisyydessä.
"Kun turvetta joka tapauksessa tarvitaan, päästökaupan vaikutukset siirtyvät kuluttajahintoihin. Kaupunki pitää joka tapauksessa lämmittää", Kurkela sanoo.
Suomen ainoan pelkästään sähköä tuottavan turvevoimalaitoksen Fortumin Haapaveden laitoksen päällikkö Jukka Salo ei usko päästökaupan sulkevan laitosta kokonaan, vaikka juuri lauhdelaitosten ennustetaan kärsivän muutoksesta eniten.
"Sähkön kulutus kasvaa sellaista vauhtia, että kaikkien laitosten tuotantoa tarvitaan. Hinnassahan nämä muutokset sitten näkyvät. Kuluttaja tämän lopulta maksaa", Salo sanoo.
Haapaveden laitos joutuu kuitenkin entistä kovempaan kilpailuun kivihiilisähkön ja ylipäätään pohjoismaisten sähkömarkkinoiden puristuksessa.Jos laitos ei hintakilpailussa menesty, sen käyttötunnit vähenevät.
Verotuksesta
kompensaatiota
Kauppa- ja teollisuusministeriö käsittelee parhaillaan päästökauppaan liittyvien päästölupien jakoa laitoksille. Samalla pohditaan myös sitä, voidaanko esimerkiksi verotuksen keinoin lieventää uudistuksen vaikutuksia.
Turveteollisuus uskoo vahvasti, että verotuksella tai muilla tukitoimilla turpeen kilpailukykyä halutaan Suomessa pitää yllä.
"Käymme viranomaisten kanssa koko ajan tiiviitä keskusteluja ja laskemme erilaisia malleja. Verotus on käytettävissä olevista keinoista voimakkain. Sen avulla turpeen kohtalo voidaan turvata", Raimo Sopo sanoo.
Vaikka Euroopan komissio on varoittanut jäsenvaltioita kiertämästä päästökaupan tavoitteita muilla keinoilla, verotus on edelleen sellainen kansallinen instrumentti, jota on mahdollista käyttää.
"Kysymys on myös kansallisesta huoltovarmuudesta. Emme voi jättäytyä kokonaan tuontienergian varaan", Raimo Sopo sanoo.