Etenkin 90-luku nosti maan lämpötiloja ja kulunut vuosi menee tilastoihin historian kolmanneksi lämpimimpänä. Silti teollisuusmaista enää vain Kanada, Japani ja EU sopeuttavat päästöjään vuoden 1990 tasolle vähentääkseen kasvihuoneilmiön uhkaa.
Energia on se eliksiiri, joka liikuttaa maailmaa eniten. Se näkyy myös siinä, miten Yhdysvallat ja Australia sekä ilmeisesti myös Venäjä ovat jättäytymässä Kioton ilmastosopimuksen päästövähennystavoitteiden ulkopuolelle.
Ympäristönsuojelu on aina edistynyt vain pakon edessä. Niinpä EU aikoo muista riippumatta aloittaa hiilidioksidipäästöjen kaupan jo vuosina 2005-2007. Kaikkiaan mukaan vedetään 20 000 yritystä. Niiden kautta rajallinen luonnonvara ilmasto etsii ensi kerran oikeaa markkina-
hintaansa.
Suomelle päästökauppa tulee käymään kalliiksi, sillä päästömme ovat Pohjoismaiden suurimmat. Tavoitteena on pudottaa hiilidioksidipäästöjä kolmessa vuodessa neljä miljoonaa tonnia.
Suomessa niin sanotun isojaon piiriin joutuu ensi vaiheessa 160 yritystä ja energiantuottajaa. Vaikka ulkopuolelle jää noin puolet päästölähteistä, kuten teräs-, sellu- ja rakennusmateriaaliteollisuus, osuuksia olisi silti ostettava noin 40 miljoonalla eurolla vuodessa, kauppa- ja teollisuusministeriö laskee. Kuluttaja huomaa paineet vielä sähkön hinnassa.
Päästökauppa on painostuskeino. Yritys, joka ylittää sille osoitetut päästöoikeudet, joko joutuu ostamaan lisää tonniosuuksia tehokkaammilta, rajansa alittavilta tuottajilta, tai vähentämään tuotantoaan. Muuten uhkaavat sakot, jotka ylittävät päästömaksut noin nelinkertaisesti. Hiilidioksiditonnin hinta on heilunut rajusti, mutta laskelmissa lähdetään 10 eurosta.
Päästöoikeus on laitos-, ei yrityskohtainen. Jako-osuudet määritellään komissiota varten keväällä, mutta kunkin yrityksen koko taakka paljastuu vasta ensi syksynä. Sen jälkeen voi valittaa oikeusteitse.
Tuottajilla onkin nyt hoppu ja huoli. On kulissien takaisen lobbauksen aika. Värähdys liikehdinnästä näkyi ulospäin, kun Suomen teollisuus kiirehti joulun alla lisävoimaa, kuudetta ydinvoimalaa. Vaikka esimerkiksi EU-komissio ajaa aivan toisella raiteella puuhaten merkittävää energiansäästöohjelmaa.
Päästökauppajärjestö IETA:n tuoreen raportin mukaan kiinnostus päästömarkkinoilla kohdistuu ennen kaikkea uusiutuvia energioita hyödyntäviin laitoksiin. Myös kauppahinta on tällöin paras. Uudesta tehokkaasta energiayksiköstä voidaan rahoittaa jopa kolmannes myymällä sen kautta vapautuvia päästöosuuksia.
Myös Maailmanpankin päästörahastotoiminta, johon Suomikin osallistuu, kohdistuu uusiin laitoksiin. Kaksi uutta energiatuotannon päästöosuusrahastoa on valmisteilla. Varat suunnataan energiatuotannon kehittämiseen kynnys- ja kehitysmaissa.
EU:ssakin on edessä solidaarisuutta koetteleva kehitysvaihe, sillä erityinen onni potkaisee vasta likalinkojaan sulkevia EU-liittyjiä. Ne saavat jatkaa ilman päästökattoa, mutta silti osallistua päästökauppaan uusien laitostensa kautta. Nopeimmin mahdollisuuteen on tarttunut Slovakia.
Päästöjään jo investoinnein putsannut lännen teollisuus saakin valita. Yritys voi ostaa päästöosuuksia ja siis rahoittaa ohessa Itä-Euroopankin modernisoinnin. Tai sitten se pystyttää uudet kattilansa tulokkaiden muutenkin houkutteleville markkinoille ja rahastaa itse kotiin jääviä.